torstai 31. toukokuuta 2012

Leirielämää

Asunto on tyhjentynyt pikavauhtia viimeisen parin päivän aikana. Kunpa varastokin tyhjenisi yhtä nopeasti!
Huutonetin kautta on löytynyt monta ostajaa, jotka hakevat yhtä huutamaansa tavaraa ja lähtevät mukanaan monta sellaista, joita eivät alunperin tulleet edes ostamaan.

Ihmiset todellakin ostavat kaikenlaista tavaraa, joiden arvosta itselläni ei ole näköjään hajuakaan. Olin viemässä kaikki sadat sarjakuvakirjat jo keräykseen tai roskiin, mutta laitoin ne sitten koemielessä pilkkahinnalla myyntiin. Yllättäen niistä tulikin oikea myyntihitti! Olen näköjään vuosia istunut tietämättäni jonkinlaisen pienen kultatynnyrin päällä. Hinnat nousivat muutamasta eurosta hetkessä yli sataan euroon! Pitäkäähän siis hyvää huolta niistä kirjahyllyyn, mökille ja varastoon unohtuneista sarjakuvakirjoistanne! Myymällä ne lähdette hyvinkin yhden viikon Turkin tai Kreikan lomalle rentoutumaan.

Nyt kun leluja on jäljellä vain kourallinen, olen huomannut positiivisen muutoksen lapsissakin. Joka aamu, heti aamiaisen jälkeen kaksoset odottavat innoissaan pääsevänsä ulos pihalle leikkimään. Satoi tai paistoi, ulkona vietetään suurin osa päivästä juosten viereisellä pellolla, heitellen palloa ja lapioiden hiekkaa oven edessä olevalle portaalle (äidin "iloksi" välillä myös eteiseen).

Enää ei lastenhuone ole sekaisin leluista, jotka vaan otetaan esille ja jätetään lattialle, kun huomataan seuraava lelu, joka taas jää lyhyen leikin jälkeen lattialle. Olen aiemminkin pistänyt merkille tämän erikoisen ilmiön. Mitä enemmän leluja, sitä vähemmän niillä oikeastaan leikitään. Saman voi huomata jouluna, jos lapsi saa liikaa lahjoja. Lahja avataan, sisältö sysätään sivuun ja siirrytään avaamaan seuraavaa lahjaa. Lapsi, joka saa yhden tai kaksi lahjaa, iloitsee lahjasta pitkään kääreen avaamisen jälkeenkin. Sama pätee varmaan aikuisiinkin. Köyhä arvostaa enemmän omistamaansa euron kolikkoa kuin rikas, jolla on niitä tuhansia.

Autiosta asunnosta huolimatta, tai ehkä sen vuoksi, aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Ilman tavaroita on helppo ja vapaa olo. Nyt kun ruokapöytäkin lähti, lapset leikkivät innoissaan olevansa retkellä ruoka-aikaan. Sänkyjen lähdettyä, yhden makuuhuoneen lattia on täyttynyt patjoista. Siellä koko perhe nukkuu yönsä tyytyväisenä ja onnellisena sulassa sovussa, vieri vieressä.

Loppujen lopuksi, mihin niitä kodin kymmeniä neliöitä ja satoja turhia tavaroita todella oikein tarvitsee?

Koko perhe mahtuu hyvin nukkumaan yhteen makuuhuoneeseen

Lounasretkellä tyhjässä olohuoneessa

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Yön hiljaisina tunteina

Kello on puoli kaksi yöllä. Laitan itselleni kupillisen pikakahvia. Vaikka päivisin väsyttää, niin yöllä elimistö käy ylikierroksilla eikä saa nukuttua. Pahimmillaan yöunet jää kahteen tuntiin, parhaimmillaankin vain viiteen.

Sängyt vaihtuivat tänään patjoiksi olohuoneen lattialle. Vain kaksosten kerrossänky on vielä paikoillaan. Ja ruokapöytä. Ja se mummon chippendale-pöytä, jota en raaski laittaa kierrätykseen. Muita huonekaluja ei juurikaan ole enää jäljellä.

Tänään tavaroita lajitellessani, oivalsin yhtäkkiä tilanteen ainutkertaisuuden. Montako kertaa elämässään ihminen herää todellisuuteen huomatakseen omistamisen turhuuden, aivan konkreettisesti myy koko omaisuutensa, nollaa elämänsä ja aloittaa alusta? Ja minä paahdan täyttä häkää eteenpäin katse täysin suunnittelemattomassa ja tuntemattomassa tulevaisuudessa! Nyt saa riittää!
 
Lähtöön on enää 10 päivää. Eilinen meni jo, tulevaisuus löytyy jostain edestäpäin. Tänään on tässä ja nyt. En voi sanoa nauttivani tavaravuorien lajittelusta, niiden myyntiin laittamisesta, hirvittävästä sekasotkusta ja totaalisesta kaaoksesta ja väsymyksestä. Päinvastoin! En malta odottaa, että painan tyhjän asunnon ulko-oven kiinni perässäni sen viimeisen kerran. Tilanne on kuitenkin niin ainutlaatuinen, etten halua hukata sitä elämällä tulevaisuudessa. Haluan elää sen nyt. Haluan muistaa jokaisen hetken, ajatuksen ja tunteen. Samalla kun luovun tavaroista, kartutan kokemuksia, hyviä ja huonoja. Kaiken lisäksi haluan yltää lähes mahdottomaan suoritukseen: haluan nauttia niistä kokemuksista. Huonoistakin.

Jos nyt onnistun elämään hetkessä, muistan ehkä jatkossa hankkia tavaraa hillitymmin, vain tarpeeseen ja tarkan harkinnan jälkeen. En ole koskaan ollut mikään shoppailija ja himohamstraaja. Silti tavaraa on kertynyt paljon yli oman tarpeen. Miksi ihmeessä meille on edes hankittu neljä puista voiveistä tai viisi vasaraa? Syy on yksinkertainen. Tavaraa on ollut niin paljon, että on helpompaa ostaa uusi, kuin etsiä vanha kaiken sotkun keskeltä.
"Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja joita joutuu raahaamaan mukanaan."

Kello on kohta kolme yöllä. Lopettelen toista kahvikupillistani. Kofeiini vie viimeisetkin väsymyksenrippeet ja huomenna päivällä taas nukuttaa. Hyvästi makeat ja hyvin ansaitut yöunet.
Valehtelen itselleni, että ehdin nukkua kun Juha tulee töistä kotiin.

Yritän levätä vielä viimeiset hetket ennen auringon nousua ja lasten heräämistä ja päätän yölliset ajatukseni HH Dalai Laman viisaisiin sanoihin:

"We are, you might say, “brainwashed” into thinking that money is the source of happiness, while what we really need to know is that inner peace is something that comes from within."

perjantai 25. toukokuuta 2012

Kaksi viikkoa lähtöön

Voi mikä väsymys!

Koko päivä pakkaamista ja tavaroiden lajittelua. Ulkoroskikseen ei mahdu enää hammastikkuakaan ja eteistä koristaa yhä kirjava roskapussiarmeija. Työhuone täyttyy vielä myytävistä tavaroista vaikka aika alkaa uhkaavasti loppua kesken. Mariuksen tyhjän huoneen nurkkaan keräsin säästettäviä tavaroita. Niitä ei ole paljoa. Koko omaisuus on kutistunut muutamaan pahvilaatikolliseen, joista suurin on täynnä korvaamattomia aarteita: lasten piirustuksia, äitien- ja isänpäiväkortteja ja muita askarteluja.

Nicole ja Niki tulevat huomenna tutkimaan viimeisiä tavarapinoja, jos jotain käyttökelpoista vielä löytyisi. Ainakin iso lampaantalja lähtee nuoren parin mukaan, toivottavasti paljon muutakin.

Kaksoset etsivät jo tavaroitaan ja ihmettelevät missä kaikki on. "Missä Leijonakuningas?", kysyi Rebecca tänään, kun kirjastosta lainatut dvd-elokuvat oli katsottu jo moneen kertaan. Omat on myyty ja osa annettu Anetten pikku Jerico-pojalle. Onneksi on vielä jäljellä purkillinen värikyniä ja paksu nippu paperia. Pihaltakin löytyy aina tekemistä vaikka lelut alkavat olla vähissä. Omatunto soimaa, kun äidillä ei ole aikaa lapsille kaiken pakkaamisen ja kiireen keskellä.

On aika pistää pillit pussiin tältä illalta. Hyvä Hitchcockin elokuva, tumma suklaa ja konjakki. Vieläköhän jaksaisi rentoutua ja nauttia hetken ennen hyvin ansaittua unta?

Väsynyt pieni apulainen löysi lepopaikan tavaroiden keskeltä

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kaikuu jo kaikkialla

Kesä ja kärpäsiä. Aurinko kurkistaa kaihtimien raosta aamuneljältä ja patistaa päivän puuhiin. Ihana aamu!

Yöunet jää vähiin eikä illallakaan ei saa unta ennen pimeää. Verhot kun on nekin jo myyty. Ja matot. Ja sohva, ruokapöydän tuolit ja jopa Mariuksen sänky. Vaatteita on turha etsiä kaapeista kun niitä muutamia jäljellä olevia kierrätetään pesukoneen ja pyykkinarun kautta suoran käyttöön.

Kaikkialla näkyy keskeneräisyys. Lattioilta löytyy epämääräisiä tavarapinoja. Joka puolella kaikuu ja kaksoset hihkuvat innoissaan uudesta ilmiöstä. Äiti on vähemmän innoissaan ja kaipailee jo vähitellen korvatulppia.

Juhakin lähti töihin viimeistä kertaa ennen reissua ja saan (tai joudun) puuhastella yksin seuraavat puolitoista viikkoa. Anette, Mika ja Jerico tulivat kyläilemään pariksi päiväksi ja vievät onneksi monta laatikollista tavaraa mennessään. Ehkä talo sittenkin saadaan tyhjäksi ennen lähtöä!

Jerico pohdiskelee maaliman menoa Marius-enon sylissä

lauantai 19. toukokuuta 2012

Kierrätystä ja pakkaamista

Viikko on mennyt hujauksessa. Tavaramäärä vähenee väistämättä. Kiitos siitä kuuluu mukaville ja nopeille huutonetin ostajille ja Fidalle, joka ottaa vastaan autolasteittain kierrätettävää tavaraa. Kierrätys on helppoa ja järkevää.

Yllätyksenä on tullut sadeasujen kova kysyntä. Suomessa ilmeisesti sataa enemmän kuin uskoinkaan ja ihmiset onneksi vielä ulkoilevat myös sateella. Myös kaikki moottoripyörävarusteet vietiin käsistä hetkessä.

Seuraavaksi kaivan esiin varaston perukoilta myyntiin kaikki retkeilytarvikkeet. Niitä käytettiin viimeksi Järkäle-partioleirillä, jossa oltiin koko perheen voimin meripartiolippukunta Merihaukkojen kanssa. Se oli kokemus jota suosittelen lämpimästi kaikille perheille.

Tänään vihdoin lähtee sohva (edellinen ostajaehdokas ei koskaan hakenut sitä), samoin autolastillinen muuta tavaraa. Isommista huonekaluista onkin sitten enää jäljellä sängyt ja ruokapöytä tuoleineen. Ja mummon vanha chippendale-pöytä, joka ei tunnu menevän kaupaksi millään hinnalla. Tyypillinen esimerkki esineestä, jonka tunnearvo ylittää rahallisen arvon moninkertaisesti.


Pakkaamista riittää
Lasten innostus ja odotus on lähes tulkoon käsin kosketeltavissa. Kaksoset odottavat "reissua isolla lentokoneella" ja Marius laskee jäljellä olevien kouluaamujen sijasta aamuja lähtöpäivään. Piirustuspaperit täyttyvät lentokoneiden ja tulevien matkalaisten kuvista, kun pienet taiteilijat innolla kuluttavat viimeiset vahaliidut ja tyhjät paperit taideteoksiinsa.

Lasten ja meidän aikuistenkin matkan odotus lisääntyi vielä entisestään, kun Henna-Kaisa ja Mari kävivät eilen haastattelemassa ja kuvaamassa meitä edessä olevan reissun johdosta. Uusi kokemus sekin. Iso kiitos kivasta päivästä! Pieni tauko mukavassa seurassa oli todellakin tervetullut kaiken kiireen ja pakkaamisen keskellä. 

Nyt on tartuttava taas ahkerasti päivän töihin. Aikaa on vähän ja tekemistä vielä paljon.

Aurinkoista päivää kaikille!

Rebeccan näkemys "reissusta suurella lentokoneella"
Kaukoidässä ananas-aamiaisia saa vaikka joka aamu

lauantai 12. toukokuuta 2012

4 viikkoa lähtöön

Lähtöpäivä lähestyy.

Viimeisen viikon aikana vietiin monta autolastillista tavaroita kierrätykseen. Kaikkea ei ehdi laittaa myyntiin. Fidalle lähti laatikoittain kirjoja, vaatteita ja astioita, toivottavasti niistä on jollekin iloa.

Vaikeinta on luopua mummon ja vaarin vanhoista perintötavaroista, joita ei saa myytyä kun niiden rahallinen arvo on paljon pienempi kuin tunnearvo. Jokaista tavaraa ei kuitenkaan voi säästää ja keräykseen lähti myös mummon vanha keittokirja.

Pienenä tyttönä 70-luvulla vietin monta ihanaa päivää mummon kanssa leipoen ja mummon keittokirjaa selaillen. Silloin aina hämmästelin mummon taitoa ymmärtää keittokirjaa jossa ohjeistettiin paistamaan kaikki "sopivassa lämmössä kunnes ... on kypsä". Mutta mummo olikin maailman taitavin kokki (niinkuin varmaan kaikki maailman mummot lastenlasten mielestä) ja kakut, piirakat ja muut herkut maistuivat aina täydellisen ihanilta.

Viime viikolla käytiin Thaimaan suurlähetystössä kyselemässä viisumeita. Lähetystön virkailija pisti kampoihin heti alkuunsa. Ei puhettakaan kuuluisasta thaimaalaisesta hymystä ja ystävällisyydestä. Virkailija oli hapan kuin sitruuna. Suurlähetystön nettisivuilta löytyy kuulemma täysin virheellistä tietoa viisuminhausta. Sen lisäksi, että hakupaperimme olivat hänen mukaansa puutteelliset, emme voineet hakea ollenkaan kyseistä viisumia. Vähän aikaa siinä sitten ihmetteltiin ja pyöriteltiin silmiämme kun kahdella eri kerralla olimme saaneet puhelimitse täysin erilaista tietoa lähetystöstä. Totesimme kuitenkin, että on turha väitellä ja yrittää asioida virkailijan kanssa, joka puhui noin kolme sanaa millään ymmärrettävällä kielellä. Myöhemmin kotona vielä selvitimme viisumiasiaa ja totesimme virkailijan puhuneen täyttä puuta heinää. Ehkä virkailijalla oli vaan huono päivä, jota piti yrittää piristää keksimällä uusia sääntöjä viisumihakuun ja ihmeellisiä liitteitä viisumianomuksiin. Tähän joutuu ilmeisesti tottumaan matkanvarrella, että Thaimaassa mikään ei ole mustaa ja valkoista vaan välissä on kaikki harmaan sävyt ja niitäkin voi kutsua joskus keltaiseksi tai punaiseksi. Toivottavasi seuraavalla jonossa oli parempi tuuri viisuminsa kanssa kuin meillä. Lähdemme siis matkaan ilman Thaimaan viisumia ja tarvittaessa haemme sitä paikan päällä.

Eilen koepakattiin reput ja ostettiin uudet reissukengät. Marius sai kestävät Salomonin gore-tex kengät, joiden myyjä mainosti kestävän niin viidakkovaellukset kuin kaupunkikävelytkin. Juha valitsi kevyemmät Salomonin kengät jotka ovat hyvät jalassa, mutta eivät hiosta kuumallakaan ilmalla. Minä sain tuliaisina samanlaiset kevyet Salomonin kengät, mutta naisten mallisena. Kenkiin on vielä hyvää aikaa totutella ettei ikäviä nirhaumia tule enää matkalla. Kaksosille pitää vielä löytää hyvät jalkineet.

Lähtöön on enää neljä viikkoa. Se näkyy kiireessä, väsymyksessä ja kaaoksessa. Kesäkuu lähestyy. Lähtölaskenta voi alkaa.

Reissussa pitää olla mukana kunnon jalkineet

maanantai 7. toukokuuta 2012

Käärmeitä paratiissa

Tai oikeastaan sääskiä.

Paratiisillakin on kääntöpuolensa ja meille se merkitsee tietenkin lisäkustannuksia ja varotoimenpiteitä erityisesti lasten osalta.

Olen käyttänyt muutaman päivän löytääkseni järkevimmän tavan suojautua malariaa ja denguekuumetta levittäviltä sääskiltä. Niiltä kun pitää pystyä suojautumaan vuorokauden ympäri. Öin ja päivin, sillä malariasääsket kiusaavat öisin, denguekuumetta levittävät hyttyset liikkuvat päivällä. Sekin vielä...!

Vielä ainakaan ei ole kehitetty malariaan tai denguekuumeeseen rokotetta. Malarian estolääkitys ei tehoa kaikkiin Aasiassa esiintyviin malariakantoihin ja lääkkeiden sivuvaikutukset ovat oman kokemuksen mukaan sen tyylisiä, ettei ihan heti tule mieleen kokeilla niitä nappeja uudelleen. Kaiken lisäksi, jos estolääkityksestä huolimatta onnistuu saamaan tartunnan, syöty estolääkitys vain vaikeuttaa taudin toteamista.

Näiltä kyllä tekee mielikin suojautua:

Malaria-sääski
Dengue-hyttynen
Aikani surffailtua, löysin netistä uusia sanahirviöitä: permetriini ja DEET. Ensimmäinen on tuholaismyrkyissä käytettävä kemikaali ja toinen hyönteiskarkotteissa käytettävä tehoaine. Näiden pitäisi tepsiä, kunhan myrkky on tarpeeksi vahvaa. Tavallinen OFF -itikkakarkoite (DEET 10-15%)  ei riitä vaan DEET pitoisuuden pitää olla yli 50%. Mitä vahvempi, sen parempi. Permetriiniä taas käytetään tehoaineena mm. Raid - hyönteismyrkyssä.

WHO (Maailman terveysjärjestö) suosittelee malaria-alueilla käytettäväksi riittävän tiheitä permetriinikäsiteltyjä hyttysverkkoja ja vaatteita suojaamaan hyttysten pistoilta. Vaikka muutamaan verkkoon sijoittaminen tekeekin aikamoisen loven muutenkin pieneen budjettiin (yhden hengen verkon hinta on halvimmillaan 40€), on niiden ostaminen parempi vaihtoehto kuin sairastua malariaan tai denguekuumeeseen.

Valmiiksi käsiteltyjä vaatteita ei sen sijaan tahdo löytyä mistään, eteenkään lapsille. Matkalakana suojaisi tehokkaasti niiltä sänkyjen pieniltä ylimääräisiltä asukkailta, mutta lakanoiden ostaminen tarkoittaisi lähes 600 euron sijoitusta. Terveyden kustannuksella todellakin osataan rahastaa!

Taidan tyytyä kolmeen hyvään hyttysverkkoon ja korkeintaan kolmeen lakanaan. Paikan päällä sijoitan pullolliseen hyönteismyrkkyä ja vahvaa sääskikarkoitetta. Kustannuksista huolimatta, lasten terveys tulee tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Muusta voi sitten tinkiäkin.

"It is health that is real wealth and not pieces of gold and silver." (Mahatma Gandhi)

perjantai 4. toukokuuta 2012

Vakuutusyhtiöiden kummallinen maailma

"On maailmassa monta niin ihmeellistä asiaa..."

Kummallisimpiin niistä kuuluu varmasti suomalainen vakuutusyhtiö. Vakuutusyhtiöt myyvät ymmärtääkseni kahdenlaisia matkavakuutuksia: määräaikaisia ja jatkuvia. Määräaikainen soveltuu kertaluontoiselle lyhyelle matkalle ja jatkuvia matkavakuutuksia markkinoidaan usein matkustaville ja pidempiä matkoja tekeville henkilöille. "Helppo valinta!", ajattelin, kunnes tutustuin paremmin suomalaisten vakuutusyhtiöiden tarjoamaan jatkuvan matkavakuutuksen monimutkaiseen maailmaan...

Vakuutusyhtiöt rakastavat erilaisia paketteja. Mitä ilmeisemmin henkilö, joka ei ole kiinnostunut vakuuttamaan kaikkea mahdollista kodista koiran kirppuihin saakka (entä jos ei ole vakuutettavaa kotia tai koiraa??), ei ole vakuuttamisen arvoinen asiakas. Jos kuitenkin löytyy vakuutusyhtiö, joka suostuu järkevään hintaan myöntämään matkavakuutuksen ilman kaikenkattavaa moniturvaa, törmää seuraavaksi matkatavaroita koskevaan kysymykseen. Ja meillähän ei ole vakuuttamisen arvoista matkatavaraa mukana, joten vakuutustarve koskee ainoastaan matkustajia.

Tärkeää on tietenkin myös se, mitä matkustajavakuutus sitten kattaa. Näitä ovat mm.sairauden tai tapaturman aiheuttamat hoitokulut. Paitsi, jos hoitotarve aiheutuu muunlaisesta ajanvietteestä kuin rannalla makaamisesta, oluttuopin nostelusta tai vaikkapa liikenneonnettomuudesta. Jos siis aikoo matkan aikana esimerkiksi harrastaa jotain (sukellusta, kiipeilyä, itsepuolustuslajeja...), kokeilla jotain (bengi- tai laskuvarjohyppy, mikroautoilu...) tai käydä korkeilla paikoilla (vuoristotaudin riski), pitää ottaa erilaisia lisävakuutuksia. Kaikkea ei saa kuitenkaan saa sisällytettyä edes kalliisiin lisävakuutuksiin. On myös turha toivoa, että vakuutusyhtiö korvaisi sellaisten sairauksien aiheuttamia kuluja, joita on sairastanut jo ennen matkalle lähtöä. Tai kotiinkuljetusta. Tai lakkoa. Tai itseasiassa, tarkemmin tarkasteltuna, yhtään mitään.

Seuraava etappi onkin matkan pituus. Kaiken järjen mukaan "jatkuva" matkavakuutus on tietenkin jatkuva. Eikö niin? Hahaa! Menittepäs lankaan! Eipä olekaan! Jatkuva matkavakuutus onkin määräaikainen matkavakuutus alle 3kk matkalle mutta voimassa usealla matkalla ilman uusimista. Jatkoaikaa voi toki ostaa, mutta kustannukset nousevat järjettömiin lukemiin.

Jos näistä kaikista kohdista jollain keinolla selviää, löytyy vielä muutama mutka matkasta:
- On lähestulkoon mahdotonta saada kaikenkattava jatkuva vakuutus yksinomaan lapsille.
- Jatkuva matkavakuutus pitää kaikesta päätellen ottaa jokaisen henkilökohtaisesti vaikka matkustaisi seurueena tai perheenä (miten tämä toimii yksin matkustavien lasten kohdalla???).
- Ja monille tärkeä muistettava asia on myös se, että vakuutusyhtiöt järjestelmällisesti toimivat vastoin kuluttajaviraston suosituksia ja kieltäytyvät myöntämästä matkavakuutusta henkilöille, joilla on maksuhäiriömerkintä. Nämä vakuutusyhtiöiden "b-luokan kansalaisiksi" luokittelemat henkilöt eivät kaiketi ole lainkaan vakuuttamisen arvoisia.

Vielä mainittakoon yksi omituisuus, johon törmäsin. Vakuutusyhtiöistä on turha pyytää vaikkapa sähköpostitse vahvistusta puhelimitse saatuihin tietoihin. Kaipa kirjallisena annetuista lupauksista voi joutua myöhemmin vastaamaan korvausten muodossa. Kuka tietää...


Olin jo hautaamassa lopullisesti ajatuksen matkavakuutuksesta, kunnes joltain reppureissaajien matkailusivulta löytyi vahingossa maininta luotettavasta ulkomaisesta vaihtoehdosta. Ainakin Australialainen World Nomads myöntää kattavia pitkäaikaisia vakuutuksia kohtuuhintaan ilman pienellä präntättyjä monimutkaisia reunaehtoja. Ero voidaan laskea sadoissa euroissa ja vakuutuksen kattavuuskin hakkaa suomalaisten vakuutusyhtiöiden matkavakuutukset mennen tullen. 

Päätöstä vakuutuksen ottamisesta en vielä ole tehnyt. Sen sijaan tein vakaan päätöksen olla ottamatta vakuutusta ainakaan suomalaisesta vakuutusyhtiöstä. Satasivuiset vakuutusehdot, käsittämättömiltä tuntuvat poikkeukset ja rajoitukset ja eri vakuutusyhtiöiden virkailijoilta saamani epävarmat ja välttelevät vastaukset eivät olleet omiaan ainakaan lisäämään luottamustani suomalaisia vakuutusyhtiöitä kohtaan. Tervetuloa kansainvälisyys!


“Education is what you get from reading the small print; 
experience is what you get from not reading it.”

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Kukonlaulun aikaan

Heräsin jo ennen auringon nousua. Kello oli vasta 4 aamulla, kun olin jo hiipinyt alakertaan aamukahville.
Kaadoin viimeiset tattarit kattilaan, pilkoin sekaan loput kuivatut karpalot ja aprikoosit, ja laitoin ne hellalle hautumaan aamupuuroksi lapsille. On yritettävä käyttää mahdollisimman paljon sitä mitä kaapeista löytyy ettei tarvitse enää kesäkuussa ihmetellä mitä kaikelle ylijäämäruoalle tekee.

Eilen sain myytyä ison läjän Tupperwaren säilytysastioita, joissa pidin mausteita ja kuivapapuja. Suurin osa purkeista oli onneksi jo tyhjiä, mutta osan jouduin tyhjentämään toisiin astioihin. Jotain jää pakosti käyttämättä. En osaa edes kuvitella mihin saisin käytettyä purkillisen jauhettua pomeranssin kuorta kuukaudessa!

Puoli kuuteen mennessä olin jo latonut myydyt Tupperwaret tiskikoneeseen ja pakannut postitettavaksi neljä laatikollista myytyjä tavaroita. Ei näy missään. Eteisen tavaravuori vaan kasvaa ja aikaa on enää kuukausi. Tehtävä tuntuu mahdottomalta.

Huuto.netissä on huoltokatko, enkä vielä pääse laittamaan lisää tavaraa myyntiin. Kameran akkukin on tyhjä. En pääse edes kuvaamaan myytäviä tavaroita. Kukaan ei ole vieressä hoputtamassa, mutta silti joku komentaa töihin. Tavarapinot huutavat lajittelemaan ja kaapit tyhjentämään.

Käännän selkäni tavaroille ja irvistän kupin kylkeen maalatulle Nuuskamuikkuselle. Jään katsomaan auringon nousua kädessäni kupillinen jäähtynyttä kahvia. Kaunista. Elämä ei ole ollenkaan hassumpaa.

Aamun ensimmäinen uninen puuronsyöjä