torstai 28. kesäkuuta 2012

Ko samui 26.-27.6.2012, Koh Tao 27.6.-4.7.2012

Ko Samuille saavuttiin lautalla 26.6. ja löydettiin aivan ihana bambusta rakennettu rantabungalow White Sands -nimisestä paikasta Lamai Beachilta (kiitos vinkistä, Petra!). Hintakin oli kohdallaan: 400 bahtia, ja bungalowiin mahtui nukkumaan koko perhe. Parisängyssä verkon alla nukkui Juha, Marius ja Rebecca. Lattialle saatiin patja ja siinä verkon alla nukuttiin minä ja Kevin.

Aamulla sitten kirmattiin suoraan bungalowin ovesta uimaan mereen ja aamukahvit juotiin viereisessä rantaravintolassa. Ei hassumpi paikka. Oltaisi varmaan viihdytty pidempäänkin, mutta teki mieli vielä ennen Malesiaan lähtöä katsastaa läheinen Ko Tao, jossa on pitäisi olla yhdet Thaimaan parhaat snorklausvedet. 

Eilen sitten saavuttiin Ko Taolle. Majapaikkalöydettiin helposti läheltä satamalaituria vaikka parissa paikassa käytiinkin ennen kuin sopiva löytyi. Kriteerinä oli ilmastointi Rebeccaa varten ja sängyt ilman purevia ötököitä. Muut meistä nukkuvat nimittäin hyvin pelkän tuulettimenkin kanssa, mutta Rebecca kärsii kuumuudesta enemmän. Olemme todenneet, että pieni sijoitus ainakin yhden huoneen ilmastointiin kannattaa, ettei seuraava päivä mene kaikilta pipariksi kun neiti on nukkunut yönsä huonosti.

Marius meni sitten heti tänään sukelluskurssille. Kurssi kestää varmaankin 3 päivää ja pian sen jälkeen koittaakin lähtö saarelta Surat Thanin kautta lentokoneella Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin. Ensimmäinen matkaetappi Thaimaassa alkaa vähitellen lähestyä loppuaan.

Matkalla Ko Samuille

Illalla rentouduttiin bambu-bungalowin terassilla

Tuulettimesta huolimatta Rebeccalla oli kuuma nukkua sisällä. Onneksi terassilta löytyi riippumatto.

Bungalow oli aivan rannalla, noin 10 metriä merestä.

Auringonnousu on kaunis tälläkin saarella

Kevin ei enää pelkää merta ja uskaltaa leikkiä rannalla

Rebecca rakastaa merta ja uimista!

Bungalowin terassilta löytyi pallo Kevinin leikkeihin

Kalastaja Ko Samuin Lamai Beachilla aamuvarhaisella

Pikku gekko teki tuttavuutta Mariuksen kanssa

Koh Taon satamassa

Pitkähäntäveneitä käytetään myös takseina

Kilpikonnasaareksi kutsutun Koh Taon tunnus löytyy läheltä satamaa
Pikku Rebecca ihailee auringonlaskua Koh Taolla

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Khanom

Onnellisesti itärannikolla.

Viimeisenä iltana Khao Lakissa Juha onnistui saamaan hirmuisen vatsapöpön yhdestä alueen turistiravintolasta. Kuume nousi 39:ään hetkessä ja vatsa meni vesiripulille niin että muutamassa tunnissa mies oli sänkypotilas, vaikka oli juonut vettä monta litraa. Muutaman panadolin ja huonosti nukutun yön jälkeen älysin vihdoin kaivaa esiin Immodium-tabletit ja Osmosalin joiden voimalla Juha sai aamulla kammettua itsensä ylös sängystä niin että päästiin jatkamaan matkaa Thaimaan itärannikolle Khanomiin.

Khanomiin piti alunperin matkata Surat Thanin kautta bussilla, mutta Juha oli niin heikossa kunnossa, että tavallisen bussin sijasta tingimme pikkubussikyydin suoraan Khanomiin.

Khanomissa kuljettaja jätti meidät reppuinemme Aava-hotellin edessä sijaitsevan pienen kaupan pihalle ihmettelemään. Majoitus oli jälleen kerran mysteeri ja kylä täysin tuntematon. Lampsimme siis hotellin vastaanottoon kyselemään hostellia, jonka mainoksen olimme nähneet kadun varressa. Hotellin johtaja sattumalta tiesi hostellin ja tunsi omistajankin, soitti pikapuhelun hostellin omistajalle, joka viidessä minuutissa tuli hakemaan meitä hotellin pihalta. Vau mikä palvelu! Sanomattakin selvää että olimme tyytyväisiä!

Hostelli osoittautuikin aivan nappivalinnaksi! Omistaja oli ihana Nina-rouva, joka käytti meitä torilla ja opasti thai-ruoan saloihin. Illalla sitten yhdessä kokkailtiin Ninan keittiössä torilta ostetuista aineksista herkkuja. Kanankoipiakin piti maistaa vaikkei niistä mitään suurta suosikkia tullutkaan. Ne nimittäin poikkesivat huomattavasti suomessa tarjotuista kanankoivista. Juha tosin jätti maistamatta, mutta Marius ja minä syötiin useampikin Ninan opastaessa.




Kanan varpaita tuli mutusteltua muutama
Khanomissa ei ole takseja ollenkaan, joten vuokrasimme skootterin. Skootterilla sitten huristeltiin koko perhe pitkin kylää ja käytiin katsomassa lähistöllä sijaitsevaa luolaa ja muutamaa vedetöntä vesiputousta. Apinoitakin etsittiin (niitä on kuulemma metsät täynnä) mutta löydettiin vaan metrisiä liskoja, käärmeitä (Ninan mukaan vaarallisia), gekkoja, hämähäkkejä ja rapuja. Tutustuttiin myös kumin valmistuksen alkuvaiheisiin: massan valutukseen, mankelointiin ja kuivaukseen.

Marius ilmoitti jo heti ensimmäisenä iltana voivansa jäädä asumaan Ninan luo. Kaksosetkin vaikuttavat kaikin puolin tyytyväisiltä leikkiessään paikallisten lasten kanssa.

Jos vaan lapset suostuvat lähtemään Nina-rouvan hoivista, matkaamme varmaan seuraavaksi Ko Samuin saarelle. Milloin, se jää nähtäväksi.

Matkalla itärannikolle

Riippumatossa oli kiva loikoilla
Jackfruit, ei kuulemma durian, vaikka ensin erehdyttiin niin luulemaan
Nina-rouvan kodikas reppureissareiden koti
Auringonlaskua Khanomin Nai  Plao -rannalla
Kalastajat lähtevät illalla kalastamaan
Torilla oli myynnissä kaikenlaisia herkkuja
Paratiisimaisemia
Muutama porras piti nousta että päästiin luolalle, joka oli täynnä lepakoita
Isoja gekkoja vilistelee jokapuolella
Lelut on vaihtuneet kookospähkinöihin
Eilisiltana syötiin tuoretta, juuri merestä nostettua kalaa
Lapset leikkivät yhdessä ja ymmärtävät toisiaan hyvin vaikkei yhteistä kieltä olekaan
Perhekuljetusta thaimaalaiseen tapaan
Our lovely host Mrs Nina from Mother Home, Khanom

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Ranong - Khao Lak

Eilen lähdettiin aamuvarhaisella takaisin mantereelle. Laukut oli pakattu jo edellisenä iltana ja lapset söivät kunnon hedelmä-jogurtti-aamiaisen ennen lähtöä. Hyvä niin, sillä lautalta siirryimme pikavauhtia Ranongin bussiasemalle ja suoraan bussiin. Lounas jäi sillä kertaa väliin eikä kaupassakaan ehtinyt käydä.

Kaiken lisäksi Kevinin vaippakassi tuli pakattua bussin tavaratilaan. Puolivälissä matkaa vaippa sitten laski läpi. Onneksi vain vähän, mutta sen verran että sortsit kastuivat. Poika selvisi sen jälkeen hienosti ilman vaippaa kiedottuna isoon huiviin, jonka olin ottanut pojalle peitoksi bussimatkalle. Loppumatka meni kivasti kuivatellen sortseja bussin katon ilmastointilaitteen edessä ja ennen bussin saapumista Khao Lakiin, sai poika jo kuivat sortsit takaisin jalkaan.

Khao Lak valikoitui seuraavaksi kohteeksi lähinnä sijaintinsa vuoksi. Se sijaitsee Phuketin pohjoispuolella, muutaman tunnin bussimatkan päässä Ranongista. Tarkoituksena olisi viipyä pari päivää, ettei lasten tarvitse joka päivä matkustaa, mutta saa nähdä miten käy. Heti bussista noustuamme alkoi toiselta puolelta katua kuulua "taxi, taxi" -huudot. Majapaikka sijaitsi kuitenkin niin lähellä että napattiin kaksoset reppujen lisäksi selkään ja lähdettiin kävelemään.

Muutaman sadan metrin matkan aikana selvisi nopeasti se, ettei Khao Lak ole lainkaan mieluinen paikka. Vaikka 90% liikkeistä oli kiinni nyt turistisesongin ulkopuolella, löytyi räätäliä ja silmälasikauppiasta, turisti-infopisteitä ja vaikka mitä palveluntarjoajaa, joista jokainen vuorollaan huuteli: "hello, where are you from" ja "aaaa... Finland... mitä kuuluu, terve, terve...." jne. Olo oli kuin Kanarian saarilla tai Rhodoksella pahimpaan turistiaikaan. Minä jaksoin kuumuudessa, Rebecca sylissä ja kaksi reppua selässä vielä vääntää hymyn ja vastata ystävällisesti kun kuulin saman "mitä kuuluu" kysymyksen jo seitsemättä kertaa. Juha, joka kantoi isoa rinkkaa ja Keviniä, vastaili hymyillen jokaiselle kyselijälle eri kielellä ja lopulta saikin sitten olla rauhassa. Marius ihmetteli suomea puhuvia thaimaalaisia ja totesi että samantien olisi voinut lomailla suomessa jos thaimaassakin kuulee vaan suomen kieltä.

Khao Lakista olikin vaikeampaa löytää järkevää ruokapaikkaa. Katukojuja ei ollut ensimmäistäkään, suurin osa ravintoloista oli kiinni ja nekin muistuttivat etelä-euroopan turistikohteiden ruokapaikkoja. Aidosta Thaimaasta ei näkynyt jälkeäkään. Jos tänne olisi vahingossa eksynyt pakettimatkalla, olisi Thaimaa ollut lomakohteena iso pettymys!

Päädyimme lopulta maksamaan keskivertoateriasta järjettömän 740 bahtin hinnan kadun ainoassa avoinna olevassa ravitsemusliikkeessä. Paljon paremman ja maukkaamman curry-, riisi- tai nuudeliaterian saa katukojusta hintaan 30 bahtia / annos. Lapset saivat kuitenkin syödäkseen ja leikkivät iloisesti loppuillan majapaikkamme uima-altaalla. Rebecca ihasteli thaimaalaisia kukkia ja keräili niitä hattuunsa hokien yhtämittaa "Ooo, katso äiti, kauniita kukkia, kauniita!" Tyttö on aina tyttö vaikka olisikin kasvanut veljien kanssa.

Matka mantereelle

Bussilla läpi kauniiden maisemien


Pieni iloinen ja housuton matkustaja
Khao Lakista löytyy uima-allaskin
Rebecca ihastui Thaimaan kukkiin


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Hki - Amsterdam - Quanzhou - Bkk - Cha Am - Ranong - Koh Phayam

Rankka yö Amsterdamin kentällä ja pitkä lentomatka takana. Hienosti meni! Rebeccakin oksensi äidin päälle vain kerran lentokoneessa. Oli hyvä että kaikki tavarat löytyi käsimatkatavaroista niin sai vaihdettua vaatteet heti.

Bangkokin kentältä napattiin suoraan pikkubussi Cha Amiin, jossa vietettiin ensimmäinen yö ja Mariuksen 12-vuotis synttäreitä. Majapaikaksi valikoitui ensimmäinen joka eteen sattui, eikä huoneessa ollut muuta vikaa kuin jäätävän kylmä ilmastointi, jossa oli tarkalleen kaksi säätömahdollisuutta: on ja off.

Aamulla sitten päätettiin vaihtaa parempiin maisemiin. Hypättiin siis taas minibussiin ja matkattiin tunti valtatielle, josta piti nousta seuraavaan bussiin Ranongiin Burman rajalle. 
Tunnin odotus venyi yllättäen yli neljän tunnin odotukseksi. Bussin kuljettaja oli kuulemma jättänyt tulematta ja piti odottaa seuraavaa, joka sekin oli myöhässä. Ei haitannut. Pieni thaimaalainen mummo kokkasi meille katukeittiössään herkku-curryt ja paistetut riisit ja lapset nauttivat paikallisten huomiosta. Kuuden maissa illalla sitten vihdoin hypättiin bussiin, jossa paleltiin seuraavat kuusi tuntia taas jäätävän kylmän ilmastoinnin ansiosta sortseissa ja t-paidoissa. Toisin kuin me bussin ainoat ulkomaalaiset, muut matkustajat olivat tietysti fiksusti varustautuneet huppareilla ja pitkillä housuilla.

Matka Burman rajaa pitkin Ranongiin olikin aika haipakkaa, jonka rinnalla Linnanmäen ja Särkänniemen hurjimmatkin laitteet tuntuvat vauvan keinuilta. Vähän meinasi jo äidilläkin mennä huuli mutrulle kun Rebecca oksensi viidettä kertaa päälle ja kosteuspyyhkeet alkoivat loppumaan, mutta puolen yön maissa vihdoin saavuttiin ehjänä nukkuvan Ranongin kylän bussiasemalle. 
Majapaikasta ei tietenkään ollut tietoakaan, joten päädyttiin kolkuttelemaan bussiaseman vahtikopin ovelle kyselemään majapaikkaa. Onneksi jostain löytyi ystävällinen mies joka pakkasi reput autonsa lavalle ja me pääsimme ahtautumaan takapenkille. Meidät kiidätettiin taas hurjaa kyytiä sataman vieressä sijaitsevaan majapaikkaan, jonka pihalle Kevin vuorostaan oksensi pitkässä kaaressa. Majapaikan omistaja heräsi puolipukeissa näytämään meille pienen huoneen jossa oli kaksi 120cm leveää sänkyä ja lähti sitten hymyssä suin siivoamaan jälkikasvumme jätöksiä pihamaalta. Kuuluisa thaimaalainen hymy oli todellakin nimensä veroinen. Moniko suomalainen hotellinomistaja jaksaisi hymyillä yhtä iloisesti vastaavassa tilanteessa?

Ilmastointi huoneessa vastasi edellisen majapaikan on/off ilmastointia. Tunnin verran sinnittelimme off-asennon kanssa, mutta ilma oli niin kostea ja seisova että päädyimme lopulta sittenkin nukkumaan pakastinlämpötilassa pyyhkeet peittoina. (Peitto lienee aika tuntematon käsite alle 300 bahtin majapaikoissa.)

Aamulla puoli yhdeksän aikaan kiikutimme sitten reppumme ja jälkikasvumme satamaan, jossa totesimme että lautta Koh Changiin oli sittenkin lähtenyt aamuvarhaisella ja seuraava lähtisi vasta iltapäivällä. Se puoli kymmeneltä lähtevä lautta johon tähtäsimme olikin matkalla viereiselle saarelle Koh Phayamille. Mikäs siinä sitten kun ei ollut etukäteisvarauksia hotelleihin tai muita tarkempia suunnitelmia, niin päätimme matkata Koh Phayamille, joka oli molemmille meille tarkalleen yhtä tuntematon kuin Koh Changkin. Söimme vielä ennen lautan lähtöä pikaisen paistetun riisiaamiaisen pienestä satamassa sijaitsevasta katukeittiöstä ja hyvää oli!

Lauttamatka oli matkan tähän saakka miellyttävin matkustusosuus eikä vähiten sen vuoksi ettei kumpikaan kaksosista päättänyt käyttää äitiä oksennusalustana. Ipanat majoittuivat keulaan kannelle ja nauttivat merestä ja maisemista täysin siemauksin ja vanhemmat olivat yhtä tyytyväisiä.

Saarelta löytyi helposti majapaikaksi rantabungalow, jossa ei tosin ole lämmintä vettä eikä edes tuuletinta, ilmastoinnista nyt puhumattakaan. Kaksi yötä takana ja melkein sai jo nukuttua hiostavasta ilmasta huolimatta.

Paikka on vallan mainio totaaliseen irtiottoon arjesta, vaikka Marius ei ihastunutkaan ulkoilmakylpyhuoneen hämähäkki- ja torakkakantaan. Kymmenkunta sammakkoa on majoittunut wc-pönttöön ja ne pitää hätistellä pois ennenkuin pöntölle istahtaa jollei halua kokea yllätyksiä istuessaan pöntöllä. Liskoja ja lepakoita vilistää ruuhkaksi asti illalla terassilla ja ensimmäisen aamun ensimmäinen ostos oli hyttyssavukarkoite. Eilen saatiin heti aikamoisia kutisevia paukamia, mutta onneksi yö saatiin nukkua rauhassa ötökkäverkon alla. Eilen Marius kävi jo kalastamassa laiturilla ja tänään lähtee heti aamusta uudelleen paikallisten kanssa veneellä merelle kalaan. Ehkä sieltä nousee päivän lounas.

Täällä nyt vietetään muutama päivä, palaudutaan rankasta alkumatkasta, uidaan 30 asteisessa meressä, lötkötellään terassilla, kävellään ja syödään herkullista ruokaa paikallisista katukeittiöistä.

Voke-mummille, Anettelle, Mikalle, Jericolle, Nicolelle ja Nikille isot halaukset kaikilta.

Ja lämpimät terveiset kaikille matkaa seuraaville Thaimaan pieneltä paratiisisaarelta!

Amsterdamin kentällä nukuttiin yksi yö
Pitkä odotus bussipysäkillä
Ranongista lautalla saarelle
Kannella oli mukava matkustaa
Vihdoinkin paratiisisaarella!
Rantabungalowin terassilla on mukava piirtää
Auringonnousu rannalla 10 metrin päässä bungalowista
Aamukävely rannalla on kivaa
Ei enää kiire mihinkään

Aika viidakossa ollaan

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Viimeinen ilta kotona

Pesukone käy vielä kylpyhuoneessa. Rebecca sai sittenkin sen vatsataudin ja koneessa pyörii vielä viimeiset pyykit. Juha makaa kovalla lattialla ja yrittää keskittyä katsomaan elokuvaa vanhasta pienestä neljätoistatuumaisesta telkkarista. Kaikki kaaos ja kiire on hävinnyt tavaroiden mukana. Olo on oudon rauhallinen. 
Jääkaapissa lähtöä odottanut kuohuviini on korkattu, skoolattu ja viimeiset lasilliset kaadettu. Matka voi vihdoin alkaa!


keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Alamäkiä ja ylämäkiä - 3 päivää lähtöön

Aina ei kaikki suju suunnitellusti.

Matkalaisiin iski pari päivää sitten kamala pöpö, joka kaatoi patjan pohjalle (kun ei ole enää sänkyä mihin kaatua) yhden toisensa jälkeen. Ensimmäinen uhri olin tietenkin minä, Joanna. Yksi ilta meni korkeassa kuumeessa ja aamulla vielä heikotti. Juha olikin sitten seuraavana päivänä sairaana. Mariusta koeteltiin rankimmin. Poika oksenteli koko eilisen päivän ja oli tosi kurjassa kunnossa. Tänään olikin sitten Kevinin vuoro ja nyt vaan pidetään sormia ja varpaita ristissä että Rebecca ehtii sairastaa mokoman vatsapöpön ennen lähtöä. Mikä voisikaan enää olla kamalampaa kuin oksenteleva 3-vuotias lentokoneessa?

Ne alamäet onneksi toistaiseksi loppuivat sitten siihen.

Kiitos Annen ja Jarin, talon lopputyhjennys sujui kuin rasvattu. Juha ehti jo toissa päivänä viedä ison lastin tavaroita Anettelle ja Mikalle, ja eilen lähti toinen iso autollinen tavaraa Fidaan kierrätykseen. Tänään menikin sitten monta säkillistä tavaraa jo roskiinkin. Huomiseksi jäi vielä autollinen tavaraa Fidalle ja toinen mokoma roskiin. Kaikkea sitä onkin tullut säilytettyä nurkissaan.

Jari oli aivan korvaamaton apu tavaroiden kantamisessa. Kaiken lisäksi saimme varastoitua ne muutamat laatikolliset tavaraa, jotka halusimme (tai jouduimme ajan puutteen vuoksi) säästää, Annen ja Jarin varastoon. Suurkiitokset molemmille!

Kun tavaroita ei enää ole, huomaa jo konkreettisesti, että lähtö lähenee. Kaiken pakkaus- ja myyntihässäkän keskellä ei ole ehtinyt itse matkaa ajattelemaankaan. Nyt on aikaa sillekin. Taas on siirrytty askel eteenpäin.

Piirustusvälineitä löytyy vielä

Leluttomat leikitkin on kivoja!