perjantai 15. kesäkuuta 2012

Hki - Amsterdam - Quanzhou - Bkk - Cha Am - Ranong - Koh Phayam

Rankka yö Amsterdamin kentällä ja pitkä lentomatka takana. Hienosti meni! Rebeccakin oksensi äidin päälle vain kerran lentokoneessa. Oli hyvä että kaikki tavarat löytyi käsimatkatavaroista niin sai vaihdettua vaatteet heti.

Bangkokin kentältä napattiin suoraan pikkubussi Cha Amiin, jossa vietettiin ensimmäinen yö ja Mariuksen 12-vuotis synttäreitä. Majapaikaksi valikoitui ensimmäinen joka eteen sattui, eikä huoneessa ollut muuta vikaa kuin jäätävän kylmä ilmastointi, jossa oli tarkalleen kaksi säätömahdollisuutta: on ja off.

Aamulla sitten päätettiin vaihtaa parempiin maisemiin. Hypättiin siis taas minibussiin ja matkattiin tunti valtatielle, josta piti nousta seuraavaan bussiin Ranongiin Burman rajalle. 
Tunnin odotus venyi yllättäen yli neljän tunnin odotukseksi. Bussin kuljettaja oli kuulemma jättänyt tulematta ja piti odottaa seuraavaa, joka sekin oli myöhässä. Ei haitannut. Pieni thaimaalainen mummo kokkasi meille katukeittiössään herkku-curryt ja paistetut riisit ja lapset nauttivat paikallisten huomiosta. Kuuden maissa illalla sitten vihdoin hypättiin bussiin, jossa paleltiin seuraavat kuusi tuntia taas jäätävän kylmän ilmastoinnin ansiosta sortseissa ja t-paidoissa. Toisin kuin me bussin ainoat ulkomaalaiset, muut matkustajat olivat tietysti fiksusti varustautuneet huppareilla ja pitkillä housuilla.

Matka Burman rajaa pitkin Ranongiin olikin aika haipakkaa, jonka rinnalla Linnanmäen ja Särkänniemen hurjimmatkin laitteet tuntuvat vauvan keinuilta. Vähän meinasi jo äidilläkin mennä huuli mutrulle kun Rebecca oksensi viidettä kertaa päälle ja kosteuspyyhkeet alkoivat loppumaan, mutta puolen yön maissa vihdoin saavuttiin ehjänä nukkuvan Ranongin kylän bussiasemalle. 
Majapaikasta ei tietenkään ollut tietoakaan, joten päädyttiin kolkuttelemaan bussiaseman vahtikopin ovelle kyselemään majapaikkaa. Onneksi jostain löytyi ystävällinen mies joka pakkasi reput autonsa lavalle ja me pääsimme ahtautumaan takapenkille. Meidät kiidätettiin taas hurjaa kyytiä sataman vieressä sijaitsevaan majapaikkaan, jonka pihalle Kevin vuorostaan oksensi pitkässä kaaressa. Majapaikan omistaja heräsi puolipukeissa näytämään meille pienen huoneen jossa oli kaksi 120cm leveää sänkyä ja lähti sitten hymyssä suin siivoamaan jälkikasvumme jätöksiä pihamaalta. Kuuluisa thaimaalainen hymy oli todellakin nimensä veroinen. Moniko suomalainen hotellinomistaja jaksaisi hymyillä yhtä iloisesti vastaavassa tilanteessa?

Ilmastointi huoneessa vastasi edellisen majapaikan on/off ilmastointia. Tunnin verran sinnittelimme off-asennon kanssa, mutta ilma oli niin kostea ja seisova että päädyimme lopulta sittenkin nukkumaan pakastinlämpötilassa pyyhkeet peittoina. (Peitto lienee aika tuntematon käsite alle 300 bahtin majapaikoissa.)

Aamulla puoli yhdeksän aikaan kiikutimme sitten reppumme ja jälkikasvumme satamaan, jossa totesimme että lautta Koh Changiin oli sittenkin lähtenyt aamuvarhaisella ja seuraava lähtisi vasta iltapäivällä. Se puoli kymmeneltä lähtevä lautta johon tähtäsimme olikin matkalla viereiselle saarelle Koh Phayamille. Mikäs siinä sitten kun ei ollut etukäteisvarauksia hotelleihin tai muita tarkempia suunnitelmia, niin päätimme matkata Koh Phayamille, joka oli molemmille meille tarkalleen yhtä tuntematon kuin Koh Changkin. Söimme vielä ennen lautan lähtöä pikaisen paistetun riisiaamiaisen pienestä satamassa sijaitsevasta katukeittiöstä ja hyvää oli!

Lauttamatka oli matkan tähän saakka miellyttävin matkustusosuus eikä vähiten sen vuoksi ettei kumpikaan kaksosista päättänyt käyttää äitiä oksennusalustana. Ipanat majoittuivat keulaan kannelle ja nauttivat merestä ja maisemista täysin siemauksin ja vanhemmat olivat yhtä tyytyväisiä.

Saarelta löytyi helposti majapaikaksi rantabungalow, jossa ei tosin ole lämmintä vettä eikä edes tuuletinta, ilmastoinnista nyt puhumattakaan. Kaksi yötä takana ja melkein sai jo nukuttua hiostavasta ilmasta huolimatta.

Paikka on vallan mainio totaaliseen irtiottoon arjesta, vaikka Marius ei ihastunutkaan ulkoilmakylpyhuoneen hämähäkki- ja torakkakantaan. Kymmenkunta sammakkoa on majoittunut wc-pönttöön ja ne pitää hätistellä pois ennenkuin pöntölle istahtaa jollei halua kokea yllätyksiä istuessaan pöntöllä. Liskoja ja lepakoita vilistää ruuhkaksi asti illalla terassilla ja ensimmäisen aamun ensimmäinen ostos oli hyttyssavukarkoite. Eilen saatiin heti aikamoisia kutisevia paukamia, mutta onneksi yö saatiin nukkua rauhassa ötökkäverkon alla. Eilen Marius kävi jo kalastamassa laiturilla ja tänään lähtee heti aamusta uudelleen paikallisten kanssa veneellä merelle kalaan. Ehkä sieltä nousee päivän lounas.

Täällä nyt vietetään muutama päivä, palaudutaan rankasta alkumatkasta, uidaan 30 asteisessa meressä, lötkötellään terassilla, kävellään ja syödään herkullista ruokaa paikallisista katukeittiöistä.

Voke-mummille, Anettelle, Mikalle, Jericolle, Nicolelle ja Nikille isot halaukset kaikilta.

Ja lämpimät terveiset kaikille matkaa seuraaville Thaimaan pieneltä paratiisisaarelta!

Amsterdamin kentällä nukuttiin yksi yö
Pitkä odotus bussipysäkillä
Ranongista lautalla saarelle
Kannella oli mukava matkustaa
Vihdoinkin paratiisisaarella!
Rantabungalowin terassilla on mukava piirtää
Auringonnousu rannalla 10 metrin päässä bungalowista
Aamukävely rannalla on kivaa
Ei enää kiire mihinkään

Aika viidakossa ollaan

3 kommenttia:

  1. Mukavaa että olette päässeet vähän asettautumaan, matka ollut ilmeisen rankka :-(. Hetken aikaa mietin reititystänne, kunnes kekkasin, että itse olen ollut Koh Changilla Kambozan rajan lähellä, ja teidän oleilunne on ihan toisella puolella Thaimaata saman nimisessä paikassa :-). Mainitsemastasi syystä, en itse oikein nauti ilmastoinneista, jos sellaisen halvemmissa paikoissa ottaa, käy juuri niinkuin sanoit - off tai on...ja sitten kyllä ei hikoiluta. Leppoisia päiviä! kotimaassa odotellaan taas kuulumisia valokuvineen!

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että olette päässeet hyvin matkan alkuun.
    Kertomiksesi toi elävästi mieleen omat reissuni Thaimaassa perheeni kanssa. Thaimaa on täynnä mitä ihanampia pieniä saaria, joissa kiire on kaukana ja maailman ongelmista ei ole tietoakaan. Mikä parasta, saarista ei edes kaikki turistit ole tietoisia. Kaikkea hyvää teille reissaajille, jään odottamaan seuraavaa postausta.
    -Tessa

    VastaaPoista
  3. Luin juuri lehtijutun teistä ja heti piti etsiä käsiini myös blogi - nautin ajatuksistasi ja kirjoituksistasi ja jään mielenkiinnolla seuraamaan elämäänne ja toivotan teille mainioita hetkiä missä kuljettekin!

    VastaaPoista