maanantai 18. kesäkuuta 2012

Ranong - Khao Lak

Eilen lähdettiin aamuvarhaisella takaisin mantereelle. Laukut oli pakattu jo edellisenä iltana ja lapset söivät kunnon hedelmä-jogurtti-aamiaisen ennen lähtöä. Hyvä niin, sillä lautalta siirryimme pikavauhtia Ranongin bussiasemalle ja suoraan bussiin. Lounas jäi sillä kertaa väliin eikä kaupassakaan ehtinyt käydä.

Kaiken lisäksi Kevinin vaippakassi tuli pakattua bussin tavaratilaan. Puolivälissä matkaa vaippa sitten laski läpi. Onneksi vain vähän, mutta sen verran että sortsit kastuivat. Poika selvisi sen jälkeen hienosti ilman vaippaa kiedottuna isoon huiviin, jonka olin ottanut pojalle peitoksi bussimatkalle. Loppumatka meni kivasti kuivatellen sortseja bussin katon ilmastointilaitteen edessä ja ennen bussin saapumista Khao Lakiin, sai poika jo kuivat sortsit takaisin jalkaan.

Khao Lak valikoitui seuraavaksi kohteeksi lähinnä sijaintinsa vuoksi. Se sijaitsee Phuketin pohjoispuolella, muutaman tunnin bussimatkan päässä Ranongista. Tarkoituksena olisi viipyä pari päivää, ettei lasten tarvitse joka päivä matkustaa, mutta saa nähdä miten käy. Heti bussista noustuamme alkoi toiselta puolelta katua kuulua "taxi, taxi" -huudot. Majapaikka sijaitsi kuitenkin niin lähellä että napattiin kaksoset reppujen lisäksi selkään ja lähdettiin kävelemään.

Muutaman sadan metrin matkan aikana selvisi nopeasti se, ettei Khao Lak ole lainkaan mieluinen paikka. Vaikka 90% liikkeistä oli kiinni nyt turistisesongin ulkopuolella, löytyi räätäliä ja silmälasikauppiasta, turisti-infopisteitä ja vaikka mitä palveluntarjoajaa, joista jokainen vuorollaan huuteli: "hello, where are you from" ja "aaaa... Finland... mitä kuuluu, terve, terve...." jne. Olo oli kuin Kanarian saarilla tai Rhodoksella pahimpaan turistiaikaan. Minä jaksoin kuumuudessa, Rebecca sylissä ja kaksi reppua selässä vielä vääntää hymyn ja vastata ystävällisesti kun kuulin saman "mitä kuuluu" kysymyksen jo seitsemättä kertaa. Juha, joka kantoi isoa rinkkaa ja Keviniä, vastaili hymyillen jokaiselle kyselijälle eri kielellä ja lopulta saikin sitten olla rauhassa. Marius ihmetteli suomea puhuvia thaimaalaisia ja totesi että samantien olisi voinut lomailla suomessa jos thaimaassakin kuulee vaan suomen kieltä.

Khao Lakista olikin vaikeampaa löytää järkevää ruokapaikkaa. Katukojuja ei ollut ensimmäistäkään, suurin osa ravintoloista oli kiinni ja nekin muistuttivat etelä-euroopan turistikohteiden ruokapaikkoja. Aidosta Thaimaasta ei näkynyt jälkeäkään. Jos tänne olisi vahingossa eksynyt pakettimatkalla, olisi Thaimaa ollut lomakohteena iso pettymys!

Päädyimme lopulta maksamaan keskivertoateriasta järjettömän 740 bahtin hinnan kadun ainoassa avoinna olevassa ravitsemusliikkeessä. Paljon paremman ja maukkaamman curry-, riisi- tai nuudeliaterian saa katukojusta hintaan 30 bahtia / annos. Lapset saivat kuitenkin syödäkseen ja leikkivät iloisesti loppuillan majapaikkamme uima-altaalla. Rebecca ihasteli thaimaalaisia kukkia ja keräili niitä hattuunsa hokien yhtämittaa "Ooo, katso äiti, kauniita kukkia, kauniita!" Tyttö on aina tyttö vaikka olisikin kasvanut veljien kanssa.

Matka mantereelle

Bussilla läpi kauniiden maisemien


Pieni iloinen ja housuton matkustaja
Khao Lakista löytyy uima-allaskin
Rebecca ihastui Thaimaan kukkiin


2 kommenttia:

  1. Jonkinverran ehkä ihan pikkuriikkisen olen kateellinen. :)

    VastaaPoista
  2. No, hauskahan se on noita tarinoita lukea ja katsella. Itse olen tullut vaan niin kyyniseksi, kun kaikki vähänkään populaarit paikat ovat täynnä pahimmanlaatuista palvelua ja kun saa oikeasti syödäkseen ehtaa thairuokaa niin sekin jättää nuo turistimätöt noin sadan kilometrin päähän.
    Cheers, SAMI

    VastaaPoista