tiistai 31. heinäkuuta 2012

Hyvinvointikärpäsen puremana

Suomalaiset voivat huonosti, maailmalla voidaan huonosti. Yleistämistä, tiedän. Kuitenkin lehtien lööpit kirkuvat perään punaisena maapallon tuhosta ja sen asukkaiden pahoinvoinnista. Ukko ylijumala varmaankin pyörittelee silmiään hämmentyneenä, seuratessaan nykymaailman touhua: perhesurmia, koulukiusausta, ampumisia, masennusta, huumeita, väkivaltaa... Ei riitä että ihmiset ovat seonneet. Luontokin laittaa hanttiin: rankkasateita, tulvia, lumivyöryjä, maanjäristyksiä, virusepidemioita, huonoja satovuosia... Varmasti maailmassa tapahtuu hyviäkin asioita. Miksei niistä kirjoiteta koskaan? Uutiskynnyksen ylittäneitä positiivisia ja iloisia asioita joutuu lehtien palstoilta etsimään suurennuslasin kanssa. Surullista.

En yleensä lue lehtiä juuri edellämainitusta syystä. Tiedän muutenkin, millä tolalla maailma makaa. Eilen tavoistani poiketen satuin kuitenkin vilkaisemaan Iltalehden verkkosivuja ja bongasin sieltä kiinnostavan jutun: "Näin elää terve perhe". Juttu sisälsi helppoja ja yksinkertaisia ohjeita koko perheen hyvinvointiin. 

Vanhemmille lankeaa vastuu lasten ja koko perheen hyvinvoinnista. Perhe koostuu yksilöistä, mutta se on yhteinen yritys, jossa kaikkien osapuolten on kyettävä toimimaan yhdessä. Lapsissa on tulevaisuus ja millaisen tulevaisuuden luo lapsi, joka on elänyt väkivallan, päihteiden, pelon ja välinpitämättömyyden ilmapiirissä? Lasta on turha osoittaa sormella, vanhempien on uskallettava itse katsoa peiliin. Lapsi tarvitsee rakkautta, hyväksyntää, kannustusta, turvaa ja terveitä roolimalleja.

Monien muiden vanhempien lailla, panostamme Juhan kanssa paljon lapsiin ja perhekeskeisyyteen. Aina on silti varaa parantaa. Lehtijutun ensimmäinen kohta on mielestäni se tärkein pointti: "Eläkää terveellisesti yhdessä". Kolahtavaksi avainsanaksi muodostui sana "yhdessä". Lapset jätetään liian usein yksin. Kun perhe harrastaa yhdessä, ruokailee yhdessä, viettää vapaa-aikaa yhdessä, keskustelee ja kuuntelee ja välittää, ei kukaan tunne jäävänsä yksin ja ulkopuoliseksi. Terveellisyys taas tuo mukanaan tyytyväisyyttä ja jaksamista. Ja Eläminen... Elämä on tarkoitettu elettäväksi.

Viime yönä juttua pohtiessani päätin matkan aikana panostaa entistäkin enemmän perheemme hyvinvointiin.

Ruokailu... Äitinä, vastuu ruokailusta lankeaa minulle. Tämä on pitkälti oma valinta. Ruoanlaitto kuuluu niihin asioihin joista nautin suunnattomasti. Täällä Aasiassa terveellistä ruokavaliota on helppo noudattaa, kun joka puolella tyrkytetään ihania herkullisia hedelmiä, tofua ja muita soijatuotteita, merilevää, tuoretta, juuri merestä nostettua kalaa ja mitä ihanampia kasviksia. Täällä kuumassa ja kosteassa ilmastossa lounas jää usein väliin ja aamiaisen lisäksi tulee syötyä vain illalinen, sekin vasta myöhään illalla. Panostusta siis tarvitaan. Kevyt keittolounas ja hedelmävälipala on helppo ja nopea toteuttaa.

Juhan synttäri-illallinen syntyi torilta löytyneistä aineksista

Terveellisiä herkkuja


Suoraan kalastajilta ostettua

Urheilu... kutsun sitä mielummin liikunnaksi... Kotisuomessa se jäi helposti väliin. Tuli aina istuttua koneella, tehtyä ruokaa keittiössä, siivottua (onhan sekin tietty liikuntaa...) ja harvoin oli aikaa tai viitseliäisyyttä lähteä yhdessä liikkumaan. Nimenomaan yhdessä. Nyt liikumme joka päivä yhdessä, perheenä. Marius liikunnallisena poikana viihtyy kanssani kuntosalilla. Tennistä pelaamme kolmisin, samalla kun kaksoset toimivat pallopoikana ja -tyttönä. Uinnista nautimme kaikki. Kaksoset ovat oppineet uimaan hienosti kellukkeiden kanssa. Kisaamme, leikimme, pelaamme. Ja nyt olemme vielä saaneet Juhan kanssa vesijuoksukärpäsenkin pureman (kiitos vaan Mirva!), joten lasten kanssa altaassa leikkiessä saadaan vielä aimo annos liikuntaa vesijuoksun muodossa lasten hihittäessä ja paikallisten ihmetellessä räpiköintiämme. Päivittäin käymme lyhyillä ja pitkillä kävelyillä tutustumassa ympäristöön ja nähtävyyksiin. Täällä ei liikunnasta ole muodostunut pakkopullaa vaan se on hauskaa yhdessäoloa perheen kesken. Vielä kun saisin Juhan ja muksut innostumaan joogasta ja falun dafasta. Eihän sitä koskaan tiedä....

Kansainvälisiä jalkapallokavereita. Marius kuvassa ylinnä (sinivalkoinen paita ja punaiset housut).
Kaverit Australiasta, Japanista, Etelä-Afrikasta, Malesiasta, Filippiineiltä...

Isän ja pojan vesileikkejä

Oppimisia ja onnistumisia
Yhdessäolon iloa ja onnistumisen riemua

Iso ja pienet yhdessä


Nukkuminen... Tämä kyllä sujuu! Tänne Melakaan tullessa, ihmettelimme kun kaksoset heräilivät vuoronperään useita kertoja yössä. Parin valvotun yön jälkeen, päätimme jättää kaksosilta päiväunet väliin kokonaan. Joskus uni saattaa vielä yllättää vaikka kuumalla bussipysäkillä, mutta viiden minuutin torkkujen jälkeen ipanat ovat taas ihmeen virkeitä. Ja yöt nukutaan nykyään sikeästi ilman turhia heräilyjä ja kitinöitä. Nykyään myös ilman ilmastointia. Yllättävän nopeasti lämpöön onkin tottunut eikä ilmastoinnista ole kuin haittaa! Päivisin pystyy lähtemään pidemmällekin, kun tietää ettei tarvitse enää retuuttaa nukkuvaa 3-vuotiasta kahden tunnin päiväunien ajan sylissä tai kiikuttaa lapsia kiireessä takaisin majapaikkaan päiväunille. Illalla kaksosille uni tuleekin heti yhdeksän jälkeen helposti. Ennenkuin unilaulut on laulettu, pienet tuhisevat sikeässä unessa. Sitten on vielä kivasti aikaa viettää aikaa Mariuksen kanssa pelaten, tv:tä katsellen ja jutellen menneen päivän tapahtumista ja seuraavia suunnitellen.

Joskus uni tulee yllättäen...
...ja yllättävissä paikoissa.

Monissa perheissä kiire ja stressi näkyy päällimmäisenä ja heijastuu perheen hyvinvointiin yhteisen ajan puutteena ja ilmapiirin kireytenä. Liikaa harrastuksia, velvollisuuksia, töitä, odotuksia, vaatimuksia... Täällä maailmalla matkatessa on helppo heittää kiire ja stressi romukoppaan. Kun tässä oikein istuu ja ajattelee asiaa, ensimmäinen tunne on tyhjyys, ennenkuin tajuaa ettei se tunne olekaan tyhjyys vaan keveys. Keveys siitä ettei ole stressiä omistamisesta, vaatimuksista, odotuksista ja velvollisuuksista. Tilalla on vapaus olla oma itsensä, vapaus mennä ja tehdä tai vain olla. Ei ole pakko ostaa ja omistaa, voi vain katsella, ihailla ja jatkaa matkaa.

Kevinin kokemuksia matkalta: vanhan malesialaisen viulunsoittajan opissa

Näin matka on saanut mielessäni taas yhden uuden tavoitteen. Tavoite ei ole tiukkapipoista otsa hiessä päämäärään pyrkimistä ja kieltoja, vaan kohtuullistamista ja kaikkien perheenjäsenten toiveiden huomioon ottamista. Toivottavasti tulokset näkyvät pitkällä tulevaisuudessa matkan jälkeenkin.

Miksikö poikkean muotista ja kirjoitan matkablogiin kutiavasta hyvinvointikärpäsen puremastani? Tiedättekö niitä lupauksia, joita tulee kaikessa hiljaisuudessa tehtyä itselleen ja sitten ne unohtuu samanlaisen hiljaisuuden vallitessa? Nyt kun teen julkisen tavoitteestani pyrkiä parantamaan perheemme hyvinvointia matkan aikana, se tavoite ei ehkä unohdu niin helposti.


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

51 years of Living, Loving and Laughing

http://ww1.prweb.com/prfiles/2012/05/01/9462920/hearts-1474.jpg 

Happy Birthday, Juha!


 



Count your life by smiles not tears
count your age by friends not years
May each and every passing year bring you
wisdom, peace and cheer
-j
We've grown up with
the wisdom of your words,
the cheerfulness of your laughter,
the strength of your mind,
and 
the warmth of your love.
Happy Birthday, Dad! 

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Elämää Melakan lämmössä

Kuusi viikkoa matkalla, viikko siitä Melakassa. Viikossa maantien pölyt on saatu huuhdeltua pois jaloista ja arkielämä alkaa vähitellen sujua vanhaan malliin. Tai melkein ainakin.

Täälläkin herätään aamulla kahdeksalta, juodaan aamukahvit, keitetään puurot, pestään hampaat, käydään kaupassa, tehdään ruokaa, siivotaan, katsotaan joskus telkkaria ja mennään nukkumaan ennen puolta yötä. Kuitenkaan elämä ei ole samanlaista kuin Suomessa.


Ostoksillakäyntikin on erilaista. Täysrukiiset juustoleivät on vaihtuneet hillolla päällystettyihin paahtoleipiin ja itse pavuista jauhetut espressokahvit nescafen pikakahviin. Suuri osa kaupoissa myytävistä kasviksista on tuntemattomia. Voi kun niitä kaikkia osaisikin käyttää! Inkivääriäkin löytyy kolmea eri lajia: nuorta, vanhaa ja värillistä. Juustosta on turha edes haaveilla. Niin hintavaa ja harvinaista se täällä on. Peruna ja pasta on suurelta osin vaihtunut nuudeleihin ja riisiin ja naudanliha kanaan ja ihaniin, tuoreisiin mereneläviin. Olut ja viini on täällä melkoisen kallista ylellisyyttä, mutta sen sijaan tuoreita ja ihania hedelmämehuja on saatavilla joka pikku kojussa ja kuppilassa.  

Kaupassa käynnin lisäksi päivän puuhiin kuuluu uintia, tennistä, kuntosalia ja pingistä. Lisäksi Melakan kaupungissa on paljon näkemistä ja tekemistä. Turhaan sitä ei kehuta kaiken maailman matkaoppaissa ja esitteissä.

Kaupungilla on pitkä menneisyys ja värikäs historia 1400-luvulta saakka, jolloin hinduprinssi perusti kaupungin Bertamiksi kutsutun joen suulle ja nimesi kaupungin malaka-puun mukaan. Satamakaupunkina Melaka sijaitsi risteyksenä Kiinasta tulevalle silkille ja posliinille ja Intiasta tuleville tekstiileille. Sataman kautta kulki lisäksi mausteita, kultaa, santelipuuta ja tinaa mm. Borneolta, Sumatralta ja Timorilta.

Eurooppalaisista portugalilaiset saapuivat Melakaan 1511. Keskustassa, joen varrella on jäljellä pieni osa Afamosan linnoituksesta, jonka portugalilaiset rakensivat puolustuksekseen. Portugalilaisten jälkeen saapuivat hollantilaiset. Monien vaiheiden jälkeen, Melaka siirtyi englantilaisille ja vuodesta 1826 kaupunkia hallitsi Itä-Intian kauppakomppania. Japani miehitti Melakan toisen maailmansodan aikana. Kolonialismi päättyi vuonna 1957 Malaijin itsenäisyysjulistukseen.

Vaikka arki on arkea täälläkin, on suuri helpotus kun omia tavaroita on vain repullinen. Kaikki löytyy helposti ja turhaan tavaraan ja sekasortoon ei enää pääse kyllästymään ja tympääntymään. Postilaatikko ei enää täyty laskuista ja turhista mainoksista, eikä tarvitse kantaa huolta omistamisesta ja pakonomaisesta ostamisesta. Nyt ostetaan tarpeeseen, eikä turhaa tavaraa pääse kertymään, kun tietää, että kaiken joutuu kuitenkin kantamaan mukanaan. Ihminen tulee todellakin toimeen uskomattoman vähällä.


"Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman." 

Päivän leikeissä uima-altaalla

Jonker walk on arkena rauhallinen, viikonloppuiltaisin meininki on toinen

Talojen välistä löytyy kauniita kiinalaisia temppeleitä

Koristeellisia sisäänkäyntejä Jonker walkin varrella

Melakan läpi virtaava joki, joka on nähnyt ja kokenut kaikenlaista vuosisatojen varrella

Hollannin aukio ja kellotorni Melakan keskustassa

Värikkäästi koristellut becat vievät halukkaita turistikierroksille

Linnoituksen raunioilla

Kevin löysi valtavan kokoisen kapteeni Koukun laivan Melakasta

Kohta jokiristeilylle

Joen kansaa. Tämä yksilö oli yli 1,5 metrinen. Näitä oli joessa paljon.

Sillasta tuli mieleen Venetsia

Melakassa oli lapsillekin paljon näkemistä ja kokemista

Joen varren talot oli hienosti koristeltu maalauksin

Riisipallo ja kana -annos kiinalaisessa ravintolassa ei ollut kallis, noin 1 € / annos.

Taidokkaita kaiverruksia temppelin sisäänkäynnillä

Rauhallinen Jonker walk arki-iltana

Aamulla kalastajat heittelevät verkkojaan rannassa aivan kivenheiton päässä asunnolta

Paikallisen kylän maanantai-illan maalaismarkkinat

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kuala Lumpurista Melakaan

Viimeiset päivät Kuala Lumpurissa meni Juhan, minun ja Mariuksen päivystäessä vuorotellen Rebeccan kanssa hotellissa, kun tyttö-pieni sai korkean kuumeen. Jonkin asteista päänvaivaa aiheutti Rebeccan sairastumisen lisäksi myös jatkosuunnitelmat, jota ei tietenkään ollut. Hotelli Kuala Lumpurissa oli varattu viikoksi ja sen jälkeen oli tarkoitus löytää majapaikka jostain päin Malesiaa. Ajatuksena oli löytää kohtuuhintainen vuokra-asunto muutamaksi kuukaudeksi, Malesiassa kun saa oleskella 90 päivää ilman viisumia.

Olimme jo alkaneet suunnitella lähtöä takaisin Thaimaan puolelle ja heitellä ilmaan villejä ajatuksia hippielämästä Intiassa, kun puhelimeen pärähti kesken päivällisen yllättäen tekstari. Melakassa oli vapaana ihana asunto aivan meren rannalla! Ja kun Rebeccan kuumekin laski parahiksi ennen reissupäivää, ei paljon parempaa tuuria voi enää toivoa! Kuume hellitti juuri viimeisenä iltana, joten lähtöpäivänä 12.7. neiti oli taas pirteä oma itsensä.

Niin taas kävi, että sattuma (tai kohtalo, miten kukin haluaa) tarttui puikkoihin ja näytti jälleen kerran, että etukäteen huolehtiminen on turhaa. Asioilla kun on vaan tapana järjestyä tavalla tai toisella ja niin kävi tälläkin kertaa.

Matka Melakaan sujui lähestulkoon mallikelpoisesti. Ensin matkattiin Chinatownista junalla Terminal Bersepadu Selatan -bussiasemalle, josta etelään päin suuntaavat linja-autot lähtevät. Bussisemalta ostettiin liput Melaka Sentral -bussiasemalle. Paikkalippu maksoi 9 ringettiä / henkilö (n.2,25€) ja matka kesti vajaan 2 tuntia. Bussikin oli siisti, ilmastoitu ja tilava. Kaksoset nukkuivat bussissa hyvät päiväunet ja heräsivät juuri parahiksi kun saavuttiin Melakaan.

Melaka Sentral -bussiasemalta bongattiin pikkuinen kiinalainen kuppila, jossa syötiin superhalpa ja -maittava kana-riisilounas. Annoskin maksoi kokonaista 4 ringettiä (noin euron). Kuppilan pitäjä kyseli laskua maksaessamme tarvitaanko taksia ja soitti meille vielä taksin joka vei 25 ringetillä perille.

Asunto osoittautui odotettuakin paremmaksi. Kolme makuuhuonetta, tuulettimet, ilmastoidut makuuhuoneet, telkkarit, iso uima-allas, leikkipaikka, kuntosali, pelikentät, merinäköalat ja muut.... "Voi MummiMammi!", totesi pikku-Rebeccakin painokkaasti, kun astui ovesta sisään. Niin hienolta ja mukavalta asunto tuntui yli kuukauden reissaamisen jälkeen!

Kevin ehti heti ensimmäisenä iltana saada ilmeisesti saman kuumetaudin, josta Rebecca parani, ja on vielä tänään ollut kuumeinen. Vahtivuorottelu siis jatkuu yhä. Marius hoitaa oman vahtivuoronsa mallikkaasti ja Juhan kanssa olemme raahanneet kaupasta perusruokavarastoa muutaman päivän aikana jo kiitettävän määrän. Kaksosille maistuu aito kaurapuuro banaanin kanssa ja eilen tuplat saivat lounaaksi ihan aitoa perunamuusia ja nakkeja. Kelpasi kuumeiselle Kevinillekin.

Tänään Juha vei Mariuksen Melakaan Jonker Streetille katsomaan paikallisen Chinatownin hälinää ja markkinahumua. Sillä reissulla voi mennä myöhään, joten aamulla kuulen vetikö Melakan Jonker vertoja Kuala Lumpurin Petalingille.
  
Nyt siis totutellaan vähän aikaa taas pikkuhiljaa kotiruokaan, kokkaamiseen, imurointiin, kaupassa käyntiin, pyykinpesuun pesukoneella ja tv:n katseluun. Nautitaan ja rentoudutaan uima-altaalla, rehkitään vaihteeksi kuntosalilla ja pelikentillä reppujen raahaamisen sijasta ja tutustutaan historialliseen Melakan kaupunkiin.

Kiitokset vielä Sirpalle ja Jukalle ja muille Kulmaloille! Herrankukkaro on silkkaa hemmottelua pitkän reissun jälkeen! Ehkä vihdoinkin ehdin hankkia sen piirustuslehtiön ja istahtaa kera viinilasillisen parvekkeelle piirtelemään. Voi tätä onnea ja autuutta. Trallallaa... kyllä elämä voi olla ihanaa!

Tuplat valitsi vielä ennen Kuala Lumpurista lähtöä itselleen pitkään haluamansa "ääni pööts" -asut

Kuala Lumpurin Terminal Bersepadu Selatan - bussiasema oli iso, selkeä ja siisti


Melakassa odotti ihana merinäköala

Parvekkeella kelpaa juoda aamukahvit merta ihaillen

Voke-mummin Mariukselle antama Reissu-Nalle on pysynyt hyvin mukana matkassa

Mukavaa yhdessäoloa ja rentoutumista

Näitä lonkeroita valmistettiin eilen illalla paistetun riisin kanssa. Tuoreita oli, suoraan kalastajilta.

Läheisen kiinalaiskeittiön antimia: paistettua riisiä, mustekalacurrya ja possun kyljystä mustapippurikastikkeessa.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Huomioita matkalta

1. Lasten kanssa matkustaessa ei kannata suunnitella liikaa etukäteen

Poikkeuksia tietenkin löytyy, mutta meidän mukuloiden kanssa mikään ei kuitenkaan suju suunnitellusti, joten on helpompaa jättää tarkat suunnitelmat kokonaan tekemättä.On erittäin todennäköistä, että 3-vuotias keksii nukkua sylissä päiväunet, kun on kävelyllä kaupungilla (viimeksi kannoin nukkuvaa Rebeccaa yli tunnin Kuala Lumpurissa) tai joku saa kuumeen kun on tarkoitus jatkaa bussilla seuraavaan kohteeseen. Mikään ei auta niin paljon kuin joustava aikataulu ja hyvä huumorintaju. Molemmat korvaamattomia lasten kanssa matkalla.

2. Syöminen ja juominen ja itse ruokailu

Juominen  - näistä kolmesta se tärkein. Monet varoittivat etukäteen, että lapsille pitää jatkuvasti tuputtaa vettä ja voi olla hankala saada lapset juomaan tarpeeksi. Meillä ei onneksi ole ollut sitä ongelmaa kaksosten kanssa. Molemmilla on aina mukana oma vesipullo eikä juomisesta tarvitse muistuttaa. Marius on osoittautunut hankalammaksi, kun pullotettu vesi on kuulemma pahaa. Onneksi jäätee kelpaa ja se ainakin kuullostaa äidin ja isän mielestä paremmalta kuin Cokis tai Sprite. Ai juu - Fanta on täällä aikamoista sokeri-väriaine-esanssimössöä, joka värjää niin hampaat kuin kielenkin pitkäksi aikaa.

Syöminen - toinen tärkeä tekijä. Nälkäisten lasten kanssa matkustaminen on silkkaa painajaista. Ne vaivalla löydetyt nakit ja ranskalaiset, jotka eilen maistui Rebeccalle mainiosti, ei välttämättä tänään tai huomenna enää kelpaakaan. Ja Kevin haluisi syödä kanaa ja riisiä joka päivä. Marius syö onneksi lähes tulkoon mitä vain (tämä tuli todettua jo Khanomissa kun Marius nutusteli nälkäänsä Ninan valmistamaa kananvarvaspataa). Lasten purkkiruokaa löytyy vain hyvällä tuurilla ja 3-vuotiaan olisi hyvä syödä muutakin. Spaghetti tomaattikastikkeella maistuu useimmiten, mutta aina sekään ei kelpaa. Ainoa, joka kelpaa poikkeuksetta on jogurtti. Yritämme vielä ratkaista tätä ongelmaa...

Ruokailu - oma lukunsa tämäkin vilkkaiden lasten kanssa. 
Vaihtoehto 1: Tarjoilijat ovat Aasiassa niin ystävällisiä ja lapsirakkaita, että nappaavat lapset mukaansa juuri kun luulet, että saat heidät syömään. Loppuruokailun saat syödä rauhassa, mutta huomaat laskua maksaessasi ja lapsia takaisin lunastaessasi, että lasten annokset ovat koskemattomia kun lasten aika on mennyt tarjoilijoiden kanssa leikkiessä. Lapset ovat tyytyväisiä ja iloisia, mutta nälkäisiä.
Vaihtoehto 2: Lapset istuvat pöydässä (tai seisovat tuolilla tähystämässä katosta liskoja tai valuvat pöydän alle etsimään kissaa / liskoja / lintuja tms.). Kun ensimmäisen saa ymmärtämään, että spaghettia voi syödä muutenkin kuin imemällä jokaisen yksitellen lautaselta, toinen keksii tehdä ranskalaisistaan torahampaat. (Siivutetuista oliiveista saa muuten kivat sormukset... ). Lopputuloksena iloiset ja kylläiset lapset ja vanhemmat joilla ei ole aavistustakaan miltä ruoka maistui ja tuliko syötyä, kun aika meni perillisten paimentamiseen.

Yhteenvetona olemme päätyneet siihen, että kotona ei ilmeisestikään ole ollut mitään mielenkiintoista ihmeteltävää, kun ruokailu sujuu kotioloissa huomattavasti helpommin.

3. Sänkypaikka ei aina ole hotellia halvempi vaihtoehto

Perheenä matkustaessa kannattaa olla tarkkana majoitusten hintojen suhteen. Aasiasta löytyy monen tasoista ja hintaista majoitusta. Useimmiten pelkkiä sänkypaikkoja pidetään halvimpana vaihtoehtona, mutta perheenä matkustettaessa hotelli tulee useimmiten halvemmaksi. Sänkypaikkoja kun pitää meidän porukalla olla viisi, jotta nukkumisesta tulee jotain.

4. Good night, sleep tight, don't let the bed bugs bite....

Ne kuuluisat bed bugit löytää patjan alta, patjan ja sängyn välistä, jossa ne viettävät aikaansa odottaen pahaa aavistamatonta matkalaista. Kannattaa aina tarkistaa mitä patjan alta löytyy ennenkuin ottaa huoneen. Hinta ja ulkonäkö ei aina takaa laatua.
Toinen vitsaus on minimaaliset muurahaiset, joiden puremat ovat huomattavasti ikävempiä kuin itkoiden ja muiden ötököiden. Näiden puremat kutiavat vielä kuukaudenkin kuluttua puremasta. Lisäksi puremat tulehtuvat helposti kun niitä raapii yöllä unissaan.

5. Last but not least - vessassa käynnin alkeet

- Vaihtoehtona on usein länsimaalainen wc pytyllä ja wc mallia "reikä lattiassa". Valitse aina mielummin "reikä lattiassa" - vaihtoehto. Se on useimmiten hygieenisempi ja siistimpi näistä kahdesta vaihtoehdosta. Pöntölle et kuitenkaan halua istahtaa ja kykkiminen reiän päällä on helpompaa kuin nököttää pöntön päällä väistellen likaisia märkiä laitoja.
- Bidee (tai vesiletku) löytyy useimmista wc:stä, oli se vessa sitten katukeittiön takana oleva hökkeli tai hotellin 5 kertaa päivässä siivottu "hotelli helpotus". Bidee on vessassa käyttöä varten ja pienen harjoittelun jälkeen sillä saa pestyä itsensä tarpeiden jälkeen kastelematta vaatteitaan kovinkaan pahasti. Näppärä apuväline, kun nenäliinapaketti on unohtunut taskusta.
- Paperia sen sijaan löytyy harvoin ja sitäkään ei kannata heittää pyttyyn, jollei halua aiheuttaa tukosta tai pahemmassa tapauksessa välitöntä tulvaa. Paperi heitetään joko roskikseen tai muuhun järkevään paikkaan (roskista ei aina löydy vessoista).
- Vesiallas ja kauha tai kippo löytyy useimmista alkeellisimmista vessoista (joskus myös vähemmän alkeellisista). Niillä on tarkoitus 1.bideen puuttuessa pestä itsensä tarpeiden jälkeen 2. huuhdella wc-allas mikäli vessaa ei muuten voi vetää. Toisin kuin voisi kuvitella kun katsoo betonista karun näköistä vesiallasta tai isoa muovisaavia, vesi on täysin käyttökelpoista ja riittävän puhdasta siihen tarkoitukseen mihin sitä on tarkoitus käyttää. 

Lisää huomioita postaamme taas matkan jatkuessa.

Kaikille blogia seuraaville, toivotamme aurinkoista heinäkuuta täältä kuuman kosteasta Malesiasta! 


Bed bug - ikävä sänkyseuralainen
 

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kuala Lumpur Malesia

Marius sai sukelluskurssin päätökseen ja 4.7. päästiin jatkamaan matkaa Malesiaan. Ensin yölautalla Koh Taolta Surat Thaniin, josta 5.7. lennettiin Air Asian koneella Kuala Lumpuriin. 

Yölautta osoittautui mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Lauttaan mahtui 120 matkustajaa, mutta se ei onneksi ollut läheskään täyteen buukattu. Makuupaikkoina oli lattialle vieri viereen asetetut pajat, jotka olivat yllättävän mukavia. Jo iltapäivällä alkanut kunnon tuuli puhalsi illalla ja yöllä siihen malliin että puolet lautan matkustajista oksenteli jatkuvasti meidän yrittäessä nukkua iloisesti keinuvassa, liitoksissaan natisevassa puulaivassa. Onneksi ikkunat sentään sai auki niin että ilma pääsi kiertämään. Aamuvarhaisella rantauduttiin Surat Thaniin josta saatiin lavataksilla kyyti lentokentälle.

Lyhyen lennon jälkeen saavuttiin Kuala Lumpurin kentälle, josta otettiin ensin lentokenttäbussi keskustaan ja sieltä vielä juna Chinatowniin. Päätettiin majoittautua tietenkin Chinatownin sydämeen, aivan Petaling kadun varteen.

Lapsille ja meille aikuisillekin Kuala Lumpur on ollut mukavaa vaihtelua rantalomailun jälkeen. Toisin kuin esimerkiksi Bangkok, Kuala Lumpur tajoaa lapsille paljon nähtävää ja koettavaa.

Petronas tornien lähellä on iso puisto, jossa lapsille on erotettu suuri kahluuallas vesiputouksineen. Aivan allasalueen vieressä sijaitsee vielä leikkipuistokin kiipeilytelineineen.

KL Towerin juurelta löytyi lapsille pieni alue, jossa pääsee näkemään papukaijoja, apinoita ja käärmeitä. Tornin näköalatasanteelta etsimme yhdessä vielä majapaikkamme Chinatowinsta ja bongailimme junia.

Keskustan ulkopuolelta löytyy Lake Gardens, suuri puistoalue, jossa kuluu helposti koko päivä lasten kanssa. Alueelta löytyy mm. perhospuisto, valtava lintupuisto, orkideapuisto ja paljon muuta.

Kaupungin alueella on helppoa ja nopeaa liikkua junalla ja lyhyemmät matkat voi kävelläkin. Tosin joskus ruuhka-aikaan tien ylitys voi olla hieman haasteellista. Kuuman ja kostean ilmaston vuoksi kaksoset kulkevat pidemmät kävelymatkat reppuselässä tai sylissä.

Kuala Lumpurissa vietämme ainakin vielä muutaman päivän ennenkuin taas jatkamme matkaa eteenpäin.

Puinen yölautta jolla matkustettiin myrskyssä Koh Taolta Surat Thaniin

Yölautan makuupaikat: patjoja lattialla vieri vieressä

Jalan Petaling Chinatownissa täytyy illalla kauppiaista ja kojuista


Keskellä Kuala Lumpuria, Petronas tornien juurella, on lapsille iso kiva kahluuallasalue


Vesiputouksen läpi oli hauska juosta


Orkideapuistosta löytyi uskomattoman kauniita orkideoja

Tuolta ylhäältä oli huikeat näkymät

Kuala Lumpur





Jotain liskojakin nähtiin

Ja apinoita



Ja hienoja lintuja





Valtavia käärmeitä




Eilen illalla hemmoteltiin Mariusta viemällä poika syömään Hard Rock Cafeen