torstai 25. lokakuuta 2012

Välilasku vanhalle mantereelle

Pitkästä aikaa täällä taas päivittämässä blogia... Vieläkään ei ole oma kone käytössä, joten tiedossa ei ole kuvia eikä pitkiä tarinoita.

Viimeksi taidettiin olla matkalla Bangkokiin, johon päädyttiin hurjassa kaatosateessa. Vettä tuli hetkessä niin paljon, että kahlattiin polvia myöten kuravedessä kadulla etsimässä majapaikkaa. Viemäreistä tuli ylös sadoittain jättimäisiä torakoita ja muita rumiluksia. Juha ja Marius ottivat niistä puhelimella jonkun videopätkän ja kuvan, jonka varmaan lisään tänne blogiin, kunhan keksin miten.

Bangkokista löytyi lopulta majoitus läheltä Khao San Roadia vähän rauhallisemmalta kadunpätkältä, joka kylläkin muistutti sateella enemmän jokea kuin katua. Monien mielestä Khao San on länsimaalaisten reppureissareiden pilaama turistiloukku, josta on aito thaimaalaisuus kaukana. Niinhän se onkin oikeastaan, mutta minä vaan satun pitämään alueesta ja ympäristöstä ja paikan koko fiiliksestä.

Neljä kaatosateista päivää enkelten kaupungissa kului aika lailla mukavasti jokibussilla ajellen. Joelta kun näkee kaupungin helpoiten ja kyydistä voi hypätä kun näkee rannalla jotain katsomisen arvoista. Me tietty vietiin ipanakerho Wat Pon temppelialueelle ja Grand Palaceen, ajelutettiin katrasta tuktukilla pitkin kaupunkia ja syötiin kanariisiä ja currya ja maailman parasta papayasalaattia. Kevin tutustui jokaiseen ohikulkijaan ja tarjoilijaan ja esitti kunnon diskotanssit tarjoilijatytön kanssa yhdessä Khao San Roadin ravintolassa livemusiikin tahdissa. Ja kivaa oli kaikilla.

Nyt muistessani vastaan tässä välissä muutamiin kyselyihin ja ihmettelyihin, jotka on kantautuneet korviin. Sattuneesta syystä, en pääse päivittämään blogia yhtä usein kuin ennen. Samasta syystä en pääse vastailemaan tai lukemaan sähköpostia tai fb-viestejä kuin satunnaisesti.
Niille, jotka kyselivät Mariuksen koulunkäynnistä: Marius käy toistaiseksi kotikoulua ahkerasti. Yleinen peruskoulun opetussuunnitelma löytyy netistä ja sitä soveltamalla, onnistuu opiskelu helposti reissun päälläkin.
Niille, jotka ihmettelivät, että onko matka tavallinen lomamatka vai onko tarkoitus muuttaa pysyvästi ulkomaille: Tuskin ihan tavallinen lomamatka vaikka osa paikoista missä käydään on ns. turistikohteita. Tavallinen lomamatka kun kestää yleensä ennalta määrätyn ajan, kohde on usein ennalta määrätty ja valmiiseen kotiinkin palataan suunniteltuun aikaan. Meillä ei ole suunnitelmia seuraavasta kohteesta, ei aikataulua, ei pysyvää paikkaa missään. Meillä ei ole tarkoituksena muuttaa mihinkään sen enempää kuin palata takaisin. Jos joku paikka miellyttää, voi sinne jäädä pidemmäksi aikaa.  Ja kun kyllästyttää, voi taas lähteä. Miksi ihmeessä kaikki pitäisi aina olla niin tarkkaan tai edes osapuilleen ennalta suunniteltua? Just go with the flow... Näihin kysymyksiin en siis osaa vastata muuta kuin että tie vie ja nenä näyttää suunnan eikä aavistustakaan missä ollaan huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna.

Sen sijaan ihmettelen miksi venäläiset paketoivat matkalaukkunsa paksuun elmukelmu pkerrokseen lennon ajaksi! Enpä ole koskaan ennen semmoistakaan nähnyt kenenkään tekevän. On maailmassa monta ihmeellistä asiaa...

Joka tapauksessa, monen mutkan kautta päädyimme lopulta takaisin vanhalle mantereelle. Yhteisellä päätöksellä jätimme taakse Kambozan kauniit maisemat, Bangkokin hulinat ja Aasian riisit ja nuudelit. Halvimpien netistä löytyneiden lentojen ansiosta löysimme itsemme Moskovan kurjalta kentältä ja lopulta Ateenasta, vaikka tarkoituksena oli ensin lähteä Israeliin ja Jordaniaan tutustumaan punaisen meren ihmeelliseen maailmaan ja tutkimaan historiallisia rakennelmia ja kohteita. Toistaiseksi vietämme siis aikaa välimeren saarten kirkkaimmissa vesissä uiden ja puhtailla rannoilla hiekkalinnoja rakennellen. Saapa nähdä mihin täältä päädymme. Tänään täällä, huomenna jossakin toisessa paikasssa. Elämä on Suuri Seikkailu!