maanantai 8. heinäkuuta 2013

Hyvää kesää ja aurinkoisia lomapäiviä!

Neverlandissakin vietetään työntäyteisiä, mutta silti leppoisia kesäpäiviä. Yhdessä vietetyt päivät on mukavia ja silloin työkin tuntuu leikiltä!

Kuvasatoa päivän puuhista:

http://ourlittleneverland.blogspot.com/2013/07/one-fine-day-in-neverland.html




maanantai 17. kesäkuuta 2013

Erikoisempia matkoja

Joskus päähän pälkähtää hassuja mielitekoja. Minulla ne liittyvät useimmiten matkustamiseen. Joskus ne ovat ohimeneviä, mutta toisinaan ne jäävät kaivertamaan mieltä.

Yksi mielenkiintoisimmista, muistiinpainuvimmista ja antoisimmista matkoistani on suuntautunut Haitiin joskus viitisentoista vuotta sitten. Siellä matkustaessani maaseudulla vierailin kerran yhden huoneen heinäkattoisessa suurperheen asuttamassa savimajassa, jossa keittiönä toimi takapihan nuotio. Tapasin vanhan mummon, joka halatessaan minua itki ilosta saadessaan ulkomaisen vieraan kotiinsa. Ulkona ilkosen alasti ilman rihman kiertämää juoksentelevat pienet lapset hymyilivät onnellisina saadessaan kyniä ja muita pieniä tuliaisia vieraalta. Maaseudun köyhien asukkaiden vieraanvaraisuus ja välittömyys oli liikuttavaa. Jo silloin kävi mielessä, miten kehitys ja rikkaudet ja niiden tuoma kateus, itsekkyys ja omistamisen halu voivatkin pilata jotain niin aitoa ja kaunista. Kun palasin matkalta kotiin, otin ensimmäiseksi yhteyttä kummilapsia välittävään Planiin ja sain ihanan pienen kummitytön Haitista. 

Maailmassa on muutamia paikkoja, joissa haluan ehdottomasti käydä. Yksi niistä on Japani eikä muuttaminen johonkin Japanin maaseudulle puoleksi vuodeksi ole mitenkään poissuljettu ajatus jossain vaiheessa. Tällä hetkellä mielessä on kuitenkin Nepal, Kiinan ja Intian välissä oleva maa, joka Haitin ohella on yksi maailman köyhimpiä valtioita. Ehkä sieltä löytyy samanlaista aitoa kehityksen pilaamatonta välittömyyttä ja sydämellisyyttä jota löysin Haitin maaseudulta.

Nepal ei sinänsä ole mikään uusi ja täydellisen tuntematon maa. Se on tullut tutuksi jo vuosia sitten buddhlaisuuden, kasvisruoan ja vaatteiden kautta. Pidän sitä turvallisempana kuin Intiaa ja helpompana matkustuskohteena kuin Tiibetiä. Miellän Nepalin jotakuinkin näiden kahden välimaastoon jonkinlaiseksi sekoitukseksi, köyhäksi, edulliseksi ja mielenkiintoiseksi. 

Nepal on yksi maailman köyhimmistä kehitysmaista. Jopa neljännes sen asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella, moni alle yhdellä dollarilla päivässä. Maan talous perustuu suurelta osin vientiin ja suuri osa ulkomaille päätyvistä tavaroista on tekstiilejä ja koruja. Lapsityövoiman käyttö ja ihmiskauppa ovat vakavia ongelmia. Nepal on myös kehitysapukohde. Yhdeksän prosenttia lapsista kuolee alle viisi vuotiaana. Kaksikymmentä prosenttia väestöstä elää ilman puhdasta juomavettä ja viideltäkymmeneltäseitsemältä prosentilta puuttuu santeettitilat. Kuten kaikkialla maailmassa, huonoimmassa asemassa ovat maaseudulla asuvat, kastittomat sekä alkuperäiskansat. Veden ja saniteettitilojen lisäksi maassa tarvitaan lääkäreitä, toimivaa terveydenhuoltoa sekä kouluja. Tasa-arvoerot miesten ja naisten välillä ovat suuret ja koulua käyvistä (noin 60 prosentista lapsista), suurin osa on poikia. 

Tyttäremme kävi viime joulun tienoilla patikoimassa Nepalissa, mutta sääolosuhteiden vuoksi kiipeäminen Mount Everestin base campille keskeytyi puoleen väliin. Sain kuitenkin kipinän haasteeseen ja päätin jonain päivänä yrittää sitä itse. 

Kaksosia en sinne tohdi viedä vielä muutamiin vuosiin, mutta Marius alkaa hyvinkin olla sen ikäinen, että kiipeäminen Mount Everestin Base Campille voisi onnistua. Pari vuotta on kuitenkin vielä odotettava, sillä matka saattaa helposti sääolosuhteista riippuen kestää kuukaudenkin, enkä halua jättää kaksosia vielä 4-vuotiaana hoitoon niin pitkäksi aikaa. Parissa vuodessa ehtii myös rauhassa suunnitella matkaa, kohottaa kuntoa, miettiä järkeviä varusteita ja tehdä tarpeellisia hankintoja. Suunnitelmien tueksi taidan ottaa uuden kummilapsen Planilta, tällä kertaa Nepalista. Edellinen Haitiaisen tytön kummius kun ehti loppua tytön tullessa täysi-ikäiseksi. Hyvää pitää jakaa. Mitä iloa siitä muuten on?

Onko rikkautta omistaa paljon rahaa vai maailman kaunein takapiha?

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Uusia tuulia

Paljon on muuttunut vuodessa. Terveellisempi ja rauhallisempi elämä on suurin muutos. Se kulkee mukana maailmalla, se ei ole riippuvainen paikasta eikä ajasta. Kokoamme hitaasti ja vähitellen elämästämme sellaisen kuin siitä itse haluamme. Paremman, terveemmän, tasapainoisemman, ennen kaikkea omanlaisen. Rakennamme oman unelmien ihmemaamme.

Innostus poiki uudenlaisen blogin, jossa aiheena on yrtit, raakaravinto, kasvisruoka, ekologisuus (vaatevalinnoissa, pesuaineissa, kulutuksessa jne...), jooga, luonto, kotioppiminen ja ylipäätään luonnollinen, kiireetön ja stressitön elämäntapa. Vapaa elämä. Ja paljon muuta, mitä oman ihmemaamme rakentaminen tuo tulleessaan.

Tämä blogi jatkaa vielä elämäänsä uuden rinnalla keskittyen pääasiassa matkailuun. Uudesta blogista ja sen aiheista kiinnostuneille vinkkaan vielä osoitteen: http://ourlittleneverland.blogspot.com/

Tervetuloa lukemaan, kommentoimaan, vaihtamaan ajatuksia ja mielipiteitä, antamaan ehdotuksia ja kritisoimaankin. Toivottavasti tapaamme uusien aiheiden merkeissä!


"Think of the happiest things, it's the same as having wings!"

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Vuosi tien päällä

Kohta on kulunut vuosi siitä, kun painoimme kotioven kiinni viimeisen kerran ja lähdimme reput selässä seikkailulle uuteen erilaiseen elämään kauas kiireestä ja kulutusjuhlasta. Samalla, kun teimme aimo loikan ulos oravanpyörästä, jäi taakse ostamisen ja omistamisen ”onni” ja painostus olla osa valmiiksi saneltua tarinaa.
  
Jos haluaa muutosta, on oltava valmis tekemään tilaa uudelle. Niinpä aloitimme oman tarinamme. Tarinan, jossa näyttelemme itse oman elämämme pääosaa muiden ollessa sivuosassa. Pala palalta olemme koonneet maailmalta niitä palikoita, joista lopulta rakentuu meidän elämämme. Onnellisempi ja harmonisempi elämä.

Olemme kaikki osa laajaa kokonaisuutta. Siinä kokonaisuudessa olisi kyettävä elämään toiset huomioon ottaen. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että sen tekee itsensä kustannuksella, uhrautuen ja oman hyvinvointinsa ja onnensa unohtaen. Hylkäämällä totutut kaavat ja unohtamalla turhat odotukset ja vaatimukset, löysimme kuluneen vuoden aikana uuden ekologisemman, rauhallisemman ja onnellisemman tavan elää ja olla osa laajempaa kokonaisuutta. Yksin ei ehkä voi parantaa koko maailmaa, mutta jostain on aloitettava. Jos jokainen tekee osansa, saa yllättävän paljon aikaan. Pienilläkin valinnoilla ja omalla esimerkillä voi ajan mittaan olla suuria vaikutuksia.

Nyt kokemuksia ja yllätyksiä täynnä olleen vuoden jälkeen on aika miettiä jatkoa. Juhan vuorotteluvapaa lähestyy uhkaavasti loppuaan, mutta meidän tarinaamme mahtuu vielä monta pitkää lukua ja lukemattomia unohtumattomia seikkailuja.  

Ja että mitäkö teemme jatkossa? En tiedä. Monen tutun ja tuntemattoman kannustuksesta ja toiveesta innostuneena varmasti ainakin kirjoitamme, joko omaksi iloksemme tai julkaistavaksi, talteen tarinamme siitä, miten murtauduimme ulos häkistämme ja löysimme sen ulkopuolelta aidomman ja onnellisemman Elämän. Ehkä asetumme hetkeksi johonkin, rakennamme oman ”mikä-mikä-maamme”, kasvatamme itse ruokamme ja poimimme tuoreet hedelmät aamiaispöytään suoraan omasta hedelmätarhasta. Nautimme rauhasta ja toisistamme. Tai sitten pakkaamme jälleen kerran pienet reppumme ja jatkamme matkaa kohti uusia, vielä tuntemattomia mantereita ja seikkailuja. 

Niin tai näin. Varmasti elämä tuo yhä uusia seikkailuja tullessaan. Aina on uutta opittavaa, uutta nähtävää ja koettavaa. Silloin on vaan uskallettava taas tarttua tilaisuuteen ja antaa ennakkoluulottomasti hymy huulilla uusien tuulien viedä virran pyörteisiin. 

Tässä vaiheessa haluamme kuitenkin kiittää kaikkia teitä, jotka olette olleet mukana matkallamme lukemalla blogia, kommentoimalla, lähettämällä sähköpostia ja viestejä. Kiinnostus on ollut yllättävää, mutta ennen kaikkea kannustavaa. Kaikki viestit, myös ne, joihin emme ole ehtineet vastata, on varmasti luettu moneen kertaan ilolla ja mielenkiinnolla.

Uuden yhteisen kirjoitusprojektimme vaatiessa yhä enemmän paneutumistamme, pääsemme valitettavasti päivittämään blogia yhä harvemmin. Blogi jää kuitenkin elämään ja odottamaan jatkoa. Luemme yhä säännöllisesti sähköpostit ja kommentit ja mahdollisuuksien mukaan vastaamme viesteihin. Toisinaan päivitämme kuulumisia ja informoimme kirjoitusprojektin etenemisestä. 

Toivotamme vielä kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille, ihanan lämmintä ja aurinkoista kesää!

Kauneutta voi löytää yllättävistäkin paikoista

Isän ja pojan iloisia yhteisiä hetkiä

On aika nauttia pienistä asioista - yhdessä

Ystävyys ei katso kokoa, sukupuolta, ulkonäköä eikä ikää.
Se ei vaadi edes yhteistä kieltä.
Pelkkä hymy riittää.

Onnea on oma veli. Ja oma sisko.

Rakkaus on ilmaista eikä hellyys maksa mitään.

Aito onni löytyy läheltä, se ei vaadi suuria sanoja eikä tekoja. 

"Only after the last tree has been cut down, 
only after the last river has been poisoned, 
only after the last fish has been caught, 
only then will man realize he cannot eat money."
-Cree Indian prophecy-

tiistai 14. toukokuuta 2013

Elämää auringossa ja muutamia vinkkejä perhelomalle

Olemme kahdesti aiemmin asuneet Espanjassa, joten sikäli elämä Espanjassa on tuttua. Autossa ja teltassa asuttujen viikkojen jälkeen, päätimme lasten, lähinnä Mariuksen toiveesta, muuttaa asumaan oikeaan asuntoon. Väliaikaisesti, toistaiseksi...

Asunnossa on kaksi makuuhuonetta, olohuone, pikkuinen keittiö, wc, kylpyhuone ja parveke. Aika kivan kokoinen siis. Uima-allas puuttuu, mutta rantaan on vain muutama sata metriä. Naapurin kaksi koiraa räksyttävät joskus ja ne pääsevät pari kertaa päivässä "ulkoilemaan" rappukäytävään. Sinne ne ressukat myös tekevät tarpeensa, kun muutakaan vaihtoehtoa ei anneta. Asialle pitää tehdä jotain, samoin rappukäytävän kärpäsyhdyskunnalle...

Marius kuitenkin saa vaihteeksi nukkua ihan oikeassa sängyssä eikä Juhan tarvitse aamulla herätä pojan varpaat suussa tai jalat vatsan päällä. Marius on nimittäin aika vauhdikas nukkuja, jonka yöllisiä keskusteluhetkiä ja retkiä on usein hauska seurata.

Kaksosilla oli autossa ihan mukavat nukkumatilat, mutta itse jouduin nukkumaan aikamoisessa kippurassa. Ajan mittaan se alkoi tuntumaan jaloissa, mutta nyt pääsen minäkin oikaisemaan itseni kunnolla.

Parasta erityisesti lasten kannalta on kuitenkin se, että ruokaa pääsee kokkailemaan oikealla hellalla. Monen viikon raakaruokakuuri lapsille vaatii jonkinlaista mielikuvitusta ja nyt on kiva tiputtaa kuluja ruokkimalla perhe lämpimällä sienipastalla tai kasvispaellalla. Hedelmät, pähkinät ja raa'at kasvikset maistuvat kyllä lapsillekin, mutta jotta niillä saa terveellisesti täytettyä viiden hengen energia ja ravintoainetarpeet, pitää niitä ostaa valtavat määrät.

Nyt kun elämä alkaa taas asettua jonkinlaisiin uomiinsa, Marius on alkanut viettämään aikaa koiratarhan lisäksi skeittipuistossa. Poika osti omilla säästöillään itselleen skeittilaudan, joka kesti valitettavasti vain päivän skeittailut. Halvan laudan laakerit eivät kestäneetkään skeittirampeissa. Nyt poika säästää parempaan lautaan tai bmx-pyörään. Skeittipuistosta Marius on kuitenkin saanut kavereita ja espanjan kielikin sujuu jo ihan kiitettävästi.

Itse menin pitkästä aikaa taas joogatunneille. Tunnit pidetään kahdesti viikossa ja opettaja on erinomainen. Lähellä sijaitsee myös läntisen maailman suurin stupa, jossa pääsee mukaan ohjattuun meditaatioryhmään tai muuten vaan stupaa kiertämään. Matka stupalle on kuitenkin sen verran pitkä, ettei sinne ilman autoa pääse käymään viikottain ainakaan. Ensimmäisellä käynnillä ostin kuitenkin stupan vieressä sijaitsevasta buddhalaisesta kaupasta kantaa ottavan 'Free Tibet' tarran, jonka liimasin paraatipaikalle auton perään leirintäaluetarrojen joukkoon.

Nyt merivesikin on lämmennyt niin paljon, että aurinkoisina päivinä viemme muksut rannalle leikkimään ja uimaan. Rebeccan ja Mariuksen lisäksi Kevinistäkin on vähitellen tulossa sisarustensa kaltainen vesipeto.

Vanha Polle lepää pihan parkkialueella ja odottaa korjausta. Ennenkuin kaveri saadaan kuntoon, ei matkaa voida jatkaa ainakaan Pollen avustuksella.

Nyt Suomen kesälomien alkaessa, ajattelin antaa muutaman vinkin erityisesti lasten kanssa matkustaville...

1. Liika tavaramäärä ei helpota matkustamista. Jos epäiröit tarvitsetko jotain, jätä se kotiin. Kohteessakin on kauppoja, apteekkeja, ruokaa, vaatteita, leluja... Useimmiten yksi vaihtovaatekerta on riittävä, hyvät kengät ja rantalomalla uima-asu ja rantatossut. Vaatteet voi lomallakin pestä käsin ja ne kuivuvat etelän kuumassa auringossa todella nopeasti, usein tunnissa tai parissa.

2. Parempi, terveellisempi ja ekologisempi vaihtoehto aurinkorasvalle on ohut, nopeasti kuivuva vaatetus ja lierillinen hattu, joka suojaa myös korvat ja kasvot polttavalta auringolta. Erityisesti lapsille. Vuoden aikana ei aurinkorasvaa ole kaivattu kertaakaan ja auringonpolttamilta on vältytty kokonaan. Niin, ja ne t-paidat kannattaa pitää päällä myös uidessa ja pilvisellä säällä, jos on herkkä palamaan auringossa. Tavallinen kosteusvoide on hyvä apu rantapäivän jälkeen ihon hilseilyyn ja talkki on paras apu hikoiluun.

3. Useimmissa maissa on elossa pysynyt myös paikallisia lapsia, joten turha hysteria lasten ruoista ja vaipoista kannattaa unohtaa. Kohtessa saa varmasti hedelmiä, leipää ja jogurttia kaupasta ja ravintoloissa on useimmiten tarjolla vähintäänkin pizzaa, pasta-annos tai riisiä ja kanaa, jotka ainakin meidän muksulle uppoavat aina. Vaippoja kannattaa käyttää mahdollisimman vähän ja pukea vauvallekin alushousut hiostavien vaippojen tilalle. Tarvittaessa vaippoja myydään myös kaukoidässä, joskus tosin vain kolmen vaipan paketeissa.

4. Paras matkatavara on aina saronki, suuri ohut huivi. Se käy pyyhkeestä, pöytäliinasta, lapsen kantoliinasta, peitosta, aurinkosuojasta, hameesta, vaipanvaihtoalustasta, ranta-alustasta... se menee pieneen tilaan, kuivuu nopeasti ja on kevyt kantaa mukana.

5. Lelut kannattaa jättää kotiin. Jos lennon tai automatkan ajaksi kaipaa puuhaa, kannattaa ottaa mukaan pelikortit ja pieni värityskirja ja muutama vahakynä. Pikkulelut häviävät, puukynistä katkeaa terät ja tussikynät kuivuvat. Jos kohteessa simpukat, kivet ja muut luonnon ihmeet eivät riitä, saa kohteesta varmasti ostaa rantalelusetin, pallon ja pikkuauton ja isommille rantamailat ja pallon.

6. Huolehdi lapsista riittävästi! Vaikka turvallisessa kotimaassa lasten on turvallista leikkiä yksin ilman valvontaa, on monissa maissa lapsikaappaukset arkipäivää. Joka maassa missä matkustimme, paikalliset toistuvasti varoittivat meitä erityisesti vaaleiden lasten yleistyvistä kaappauksista. Tungoksessa pidä AINA lasta kädestä kiinni tai sylissä ja ohjeista ja varoita myös vanhempaa lasta. Rikolliset ovat todella nopeita ja ovelia. Hysteriaan ei kannata silti sortua. Normaali järjenkäyttö riittää.

7. Lasten kanssa kannattaa matkustaa lasten ehdoilla. Mukavaa tekemistä, yhdessä puuhastelua, lasten lempiruokia, riittävästi unta. Ei liikaa kiirettä ja turhan täyteen aikuisten retkiä buukattua matkaa, vaan leppoisia rantaleikkejä, eväitä ja päiväunet rannalla palmun varjossa... Mukava retki eläinpuistossa tai akvaariomaailmassa... Ja valitettavasti pitää myös muistuttaa, että lapset ja alkoholi on aina huono yhdistelmä. Sitä yhdistelmää näkee liian usein, kun lomailevat vanhemmat vaihtavat vapaalle...

8. Vettä on syytä muistaa juoda sitäkin enemmän. Eritysesti lapsille on syytä pitää aina mukana oma vesipullo. Monet vatsaongelmat johtuvat yksinkertaisesti siitä, että riittävä veden juonti on unohtunut.

9. Unohda tylsät viiden tähden ravintolat, turisteille keskinkertaisuuksia tarjoavat kuppilat ja jäykät pöytätavat. Kysele asukkailta ja etsi paikka, johon paikalliset jonottavat syömään. Niissä tarjottava ruoka ei seiso keräämässä pöpöjä ja ruoka on hyvää. Todennäköisin vatsapöpö ei tule nimittäin katukeittiöstä vaan viiden tähden ravintolan seisovasta buffet-ruoasta...

10. Tärkeintä on kuitenkin unohtaa kotiin stressi, kiire, turhat säännöt ja komennot ja liialliset odotukset ja pelot. Lapset ovat ihanaa matkaseuraa, aikuiset saattavat joskus olla vain hieman hankalia.






sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Neverending Love Story

Onnea on olla äiti kolmelle kauniille tyttärelle, kahdelle komealle pojalle, anoppi kahdelle mahtavalle vävypojalle ja grossmama yhdelle uskomattoman suloiselle ja fiksulle tyttärenpojalle!

Nautin siis äitienpäivästä ylpeänä ja onnellisena äitinä, anoppina ja grossmamana!

Lapsilleni, kaikille kahdeksalle, joita rakastan valtavasti!


Anette: "The flower that blooms in adversity is the most rare and beautiful of all."
Jerico: "The path to your destiny lies within the magic of your heart."

Mika: "A true hero isn't measured by the size of his strength but by the strength of his heart."

Nicole: "If you keep on believing, the dreams that you wish will come true."
Niki: "All you need is a little faith, trust and pixie dust."



Marius: "You're braver than you believe, stronger than you seem and smarter than you think."

Kevin: "Always let your conscience be your guide."
Rebecca: "Sometimes the smallest things take up the most room in your heart."



IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ OMALLE RAKKAALLE ÄIDILLENI !

"Some people care too much... I think it's called love."

"You're never too old to wish upon a star."


AURINKOISTA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE!

torstai 9. toukokuuta 2013

Yhden hengen pelastuspartio

Marius muistuttaa päivä päivältä enemmän isosiskoaan Anettea. Pienenä Anettella oli tapana raahata mukaan kotiin kaikki kynnelle kykenevät kotia tai hoitoa vailla olevat eläimet ja lopulta meillä oli pahimmillaan tai parhaimmillaan kotona kaikenlaisia kavereita pikkujyrsijöistä ja kilpikonnista aina hevoseen saakka. Tyttären myötätunnolla ei ollut rajoja ja kun taitoa ja haluakin eläinten hoitoon riitti, ei minulla ollut koskaan sydäntä kieltää tyttöä tuomasta eläimiä kotiin.

Nyt saman ikäisenä Mariuksessa alkaa hälyttävästi näkyä samoja piirteitä. Kreetalla kaksi koiranpentua ja yksi roskiksesta löytynyt alle viikon ikäinen kissanpentu, jotka onneksi löysivät kodit ja nyt pikkuinen lintu...

Heti kun saavuimme Etelä-Espanjaan, Marius hakeutui vapaaehtoistyöhön koiratarhalle hoitamaan ja ulkoiluttamaan kodittomia koiria. Poika ulkoiluttaa ja leikittää koiria siellä lähes joka päivä aamuvarhaisesta kahteen saakka iltapäivällä, vaikka joutuukin kulkemaan itse koko 7km matkan potkulaudalla edestakaisin. Tarha tarvitsee jatkuvasti vapaaehtoisapua, lahjoituksia ja sijoituskoteja eläimille, joten Mariuksen apu otettiin todella kiitollisena vastaan. (http://www.padcatsanddogs.org)















Eilen Marius toi mukanaan pienen linnun, jonka oli löytynyt pökertyneenä tienposkesta, ilmeisesti autoon törmänneenä. Paikallinen eläinlääkäri ei suostunut hoitamaan eikä lopettamaan siivestään ja jalastaaan vahingoittunutta lintua, joten poika kuljetti sen pahvilaatikossa kotiin repussaan. Pakkohan sitä oli lähteä ostamaan siis häkkiä ja siemeniä, kun en ole oikeutettu leikkimään jumalaa ja lopettamaan lintua. Hyvä niin. Tänä aamuna pikkuinen "Ella" jo hyppi huterasti häkissään yhdellä jalalla ja kokeili varovasti siipiään. Eilen illalla linnulle "juotettiin" vettä vielä tippa kerrallaan tiputtamalla sitä varovasti nokalle. Tänään tipu oli jo virkeämpi. Ehkä Ella pääseekin jo tänään kokeilemaan siipiensä kantavuutta ystäviensä seuraan suureen maailmaan. 




sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Aamiainen parvekkeella

Aurinko kutitti aamulla hereille. Ihana paiste houkutteli parvekkeelle aamiaiselle. Siinä lämmöstä ja tuoreista hedelmistä nauttiessani ajattelin ensimmäistä kertaa elämässäni pistää liikkeelle pienen haasteen näin kevään ja kesän kunniaksi....

Toisille kesäsade ja aamukaste on parasta kesässä, toiset nauttivat grilliruoasta ja rantasaunasta. Mistä sinun kunnon kesäsi on tehty?

Minä vastaan näin:

Auringonpaisteesta, lämpimästä tuulenvireestä, tuoreista hedelmistä, pääskysistä, välkkyvästä merestä, uimisesta, sinisestä taivaasta, kesämekoista, sortseista ja t-paidoista, paljaista varpaista ja rantahiekasta....

Niistä on minun kesäni tehty.

Ihanaa kesänalkua kaikille!







lauantai 4. toukokuuta 2013

Vappuhumua espanjalaisittain

Espanjalaiset rakastavat ruokaa, viiniä, perhettä, ystäviä, juhlimista ja juhlia... ferioita. Vappua pääsimme viettämään kansainvälisillä viisipäiväisillä ferioilla, jossa edustettuina on myös Suomi. Suomalaisten herkkujen lisäksi juhla-alueella pääsee tutustumaan Etelä-Amerikan eri kansallisuuksien, Australian, USA:n, Irlannin, Iso-Britannian, Saksan ja useiden muiden maiden keittiöihin, kulttuuriin ja käsitöihin. Mukana on kaiken kaikkiaan 33 eri maata.

Lapsille ja vauhtia kaipaaville oli alueelle pystytetty tivoli. Siellä kaksoset pääsivät karuselliajelulle kokeilemaan ajotaitojaan.

Ei hullumpi tapa viettää vappua. Suomalaiseen liioitellun "kosteaan" ja kylmään vappuun lopen kyllästyneenä oli vaihteeksi kiva nähdä muitakin tapoja viettää perinteistä työväenjuhlaa. Toivottavasti lukijoiden vappu meni yhtä aurinkoisissa ja leppoisissa merkeissä!