keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kohti Alppimaisemia


Tiedättekö niitä hetkiä, kun ensin on jotain asiaa pohtinut pitkään ilman tulosta ja lopulta ratkaisu putkahtaakin esiin täysin yllättäen? Minulle kävi juuri niin.

Heräsin yöllä kolmen maissa päässäni selkeä päämäärä: Afrikka. Minulle vielä tutkimaton mielenkiintoinen maapallon kolkka, joka herättää niin kiinnostusta kuin ennakkoluulojakin. Namibian hiekka-aavikot, mausteiden tuoksuinen Marrakesh, kiehtova Egypti, salaperäinen Botswana, Hemingwayn Kilimanjaro ja Zansibarin hiekkarannat... Upeita kulttuureja, mukaansa tempaavaa musiikkia ja mahtavaa luontoa jonka valitettavana vastakohtana kukoistaa rikollisuus, köyhyys ja korruptio.

Viidakkorumpujen rytmit mielessäni, Afrikka-ajatuksen innoittamana, unohdan nukkumisen ihanuuden ja alan keskellä yötä suunnittelemaan reittiä halki Euroopan. 

Innostun lähes tulkoon yhtä paljon vuoristosta kuin merestäkin. Merta ja rantaa on reissun aikana riittänyt, joten seuraavaksi jatkamme matkaa maitse kohti kauniita vuoristomaisemia. Luvassa on lumipeitteisiä rinteitä, kevätaurinkoa ja pieniä idyllisiä vuoristokyliä. Hiekkarannat ja uimapuvut saavat hetkeksi väistyä uusien tuulien tieltä. Kohta saamme seikkailla pikku Heidin ja von Trappin perheen jalanjäljissä upeissa Alppimaisemissa.

"The hills are alive with the sound of music..."

lauantai 16. helmikuuta 2013

Knossos ja kevään ensimmäiset merkit

Taisin jo aiemmin mainita käynnistämme Kreetan pääkaupungin Iraklionin eteläpuolella sijaitsevassa Knossoksessa. Käynti sijoittui hyvään saumaan Mariuksen historian opiskelujen kannalta, kun vuorossa on Kreetan ja Kreikan historia ja juuri minoalainen kulttuuri. Vietimme Knossoksessa koko iltapäivän tutustuen mielenkiintoisiin rakennuksiin, arkkitehtuuriin, edistyneeseen viemäröinti järjestelmään ja luonnon katastrofiin, joka lopulta johti sen aikakauden suurkaupungin lopulliseen tuhoon. Marius sai historian opiskeluun aivan uuden ja konkreettisemman näkökulman ja innostui aiheesta silminnähden.






Kevät on selvästi tuloillaan. Siinä missä kirsikkapuut kukkivat Japanissa, puhkeavat mantelipuut Kreetalla vähintäänkin yhtä upeaan kukkaloistoon. Hennon vaaleanpunaiset kukat täyttävät vielä lehdettömät puut ja tuhannet mehiläiset surisevat lakkaamatta kukkien kimpussa.

Kevään tullen on meidänkin taas aika lähteä liikkeelle. Lennot Thessalonikiin on varattu, pikkuiset reput pakattu ja kertyneet tavarat jaettu kiertoon niitä enemmän tarvitseville. Päällimmäisenä Kreetalta jää mieleen ehdottomasti paikallisten uskomaton vieraanvaraisuus ja ystävällisyys. Ihmisten aito toisesta ihmisestä välittäminen on koskettavaa lisääntyvän köyhyyden ja hädän keskellä. Maan taloudellinen tilanne näkyy yhä selvemmin tavallisen kreikkalaisen arkielämässä. Toivon mukaan lomamatkalaiset eivät pelästy Kreikan ahdinkoa vaan tulevat taas kevään ja kesän tullen sankoin joukoin tuomaan paikallisille enemmän toivoa ja uskoa parempaan tulevaisuuteen.