maanantai 17. kesäkuuta 2013

Erikoisempia matkoja

Joskus päähän pälkähtää hassuja mielitekoja. Minulla ne liittyvät useimmiten matkustamiseen. Joskus ne ovat ohimeneviä, mutta toisinaan ne jäävät kaivertamaan mieltä.

Yksi mielenkiintoisimmista, muistiinpainuvimmista ja antoisimmista matkoistani on suuntautunut Haitiin joskus viitisentoista vuotta sitten. Siellä matkustaessani maaseudulla vierailin kerran yhden huoneen heinäkattoisessa suurperheen asuttamassa savimajassa, jossa keittiönä toimi takapihan nuotio. Tapasin vanhan mummon, joka halatessaan minua itki ilosta saadessaan ulkomaisen vieraan kotiinsa. Ulkona ilkosen alasti ilman rihman kiertämää juoksentelevat pienet lapset hymyilivät onnellisina saadessaan kyniä ja muita pieniä tuliaisia vieraalta. Maaseudun köyhien asukkaiden vieraanvaraisuus ja välittömyys oli liikuttavaa. Jo silloin kävi mielessä, miten kehitys ja rikkaudet ja niiden tuoma kateus, itsekkyys ja omistamisen halu voivatkin pilata jotain niin aitoa ja kaunista. Kun palasin matkalta kotiin, otin ensimmäiseksi yhteyttä kummilapsia välittävään Planiin ja sain ihanan pienen kummitytön Haitista. 

Maailmassa on muutamia paikkoja, joissa haluan ehdottomasti käydä. Yksi niistä on Japani eikä muuttaminen johonkin Japanin maaseudulle puoleksi vuodeksi ole mitenkään poissuljettu ajatus jossain vaiheessa. Tällä hetkellä mielessä on kuitenkin Nepal, Kiinan ja Intian välissä oleva maa, joka Haitin ohella on yksi maailman köyhimpiä valtioita. Ehkä sieltä löytyy samanlaista aitoa kehityksen pilaamatonta välittömyyttä ja sydämellisyyttä jota löysin Haitin maaseudulta.

Nepal ei sinänsä ole mikään uusi ja täydellisen tuntematon maa. Se on tullut tutuksi jo vuosia sitten buddhlaisuuden, kasvisruoan ja vaatteiden kautta. Pidän sitä turvallisempana kuin Intiaa ja helpompana matkustuskohteena kuin Tiibetiä. Miellän Nepalin jotakuinkin näiden kahden välimaastoon jonkinlaiseksi sekoitukseksi, köyhäksi, edulliseksi ja mielenkiintoiseksi. 

Nepal on yksi maailman köyhimmistä kehitysmaista. Jopa neljännes sen asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella, moni alle yhdellä dollarilla päivässä. Maan talous perustuu suurelta osin vientiin ja suuri osa ulkomaille päätyvistä tavaroista on tekstiilejä ja koruja. Lapsityövoiman käyttö ja ihmiskauppa ovat vakavia ongelmia. Nepal on myös kehitysapukohde. Yhdeksän prosenttia lapsista kuolee alle viisi vuotiaana. Kaksikymmentä prosenttia väestöstä elää ilman puhdasta juomavettä ja viideltäkymmeneltäseitsemältä prosentilta puuttuu santeettitilat. Kuten kaikkialla maailmassa, huonoimmassa asemassa ovat maaseudulla asuvat, kastittomat sekä alkuperäiskansat. Veden ja saniteettitilojen lisäksi maassa tarvitaan lääkäreitä, toimivaa terveydenhuoltoa sekä kouluja. Tasa-arvoerot miesten ja naisten välillä ovat suuret ja koulua käyvistä (noin 60 prosentista lapsista), suurin osa on poikia. 

Tyttäremme kävi viime joulun tienoilla patikoimassa Nepalissa, mutta sääolosuhteiden vuoksi kiipeäminen Mount Everestin base campille keskeytyi puoleen väliin. Sain kuitenkin kipinän haasteeseen ja päätin jonain päivänä yrittää sitä itse. 

Kaksosia en sinne tohdi viedä vielä muutamiin vuosiin, mutta Marius alkaa hyvinkin olla sen ikäinen, että kiipeäminen Mount Everestin Base Campille voisi onnistua. Pari vuotta on kuitenkin vielä odotettava, sillä matka saattaa helposti sääolosuhteista riippuen kestää kuukaudenkin, enkä halua jättää kaksosia vielä 4-vuotiaana hoitoon niin pitkäksi aikaa. Parissa vuodessa ehtii myös rauhassa suunnitella matkaa, kohottaa kuntoa, miettiä järkeviä varusteita ja tehdä tarpeellisia hankintoja. Suunnitelmien tueksi taidan ottaa uuden kummilapsen Planilta, tällä kertaa Nepalista. Edellinen Haitiaisen tytön kummius kun ehti loppua tytön tullessa täysi-ikäiseksi. Hyvää pitää jakaa. Mitä iloa siitä muuten on?

Onko rikkautta omistaa paljon rahaa vai maailman kaunein takapiha?

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Uusia tuulia

Paljon on muuttunut vuodessa. Terveellisempi ja rauhallisempi elämä on suurin muutos. Se kulkee mukana maailmalla, se ei ole riippuvainen paikasta eikä ajasta. Kokoamme hitaasti ja vähitellen elämästämme sellaisen kuin siitä itse haluamme. Paremman, terveemmän, tasapainoisemman, ennen kaikkea omanlaisen. Rakennamme oman unelmien ihmemaamme.

Innostus poiki uudenlaisen blogin, jossa aiheena on yrtit, raakaravinto, kasvisruoka, ekologisuus (vaatevalinnoissa, pesuaineissa, kulutuksessa jne...), jooga, luonto, kotioppiminen ja ylipäätään luonnollinen, kiireetön ja stressitön elämäntapa. Vapaa elämä. Ja paljon muuta, mitä oman ihmemaamme rakentaminen tuo tulleessaan.

Tämä blogi jatkaa vielä elämäänsä uuden rinnalla keskittyen pääasiassa matkailuun. Uudesta blogista ja sen aiheista kiinnostuneille vinkkaan vielä osoitteen: http://ourlittleneverland.blogspot.com/

Tervetuloa lukemaan, kommentoimaan, vaihtamaan ajatuksia ja mielipiteitä, antamaan ehdotuksia ja kritisoimaankin. Toivottavasti tapaamme uusien aiheiden merkeissä!


"Think of the happiest things, it's the same as having wings!"

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Vuosi tien päällä

Kohta on kulunut vuosi siitä, kun painoimme kotioven kiinni viimeisen kerran ja lähdimme reput selässä seikkailulle uuteen erilaiseen elämään kauas kiireestä ja kulutusjuhlasta. Samalla, kun teimme aimo loikan ulos oravanpyörästä, jäi taakse ostamisen ja omistamisen ”onni” ja painostus olla osa valmiiksi saneltua tarinaa.
  
Jos haluaa muutosta, on oltava valmis tekemään tilaa uudelle. Niinpä aloitimme oman tarinamme. Tarinan, jossa näyttelemme itse oman elämämme pääosaa muiden ollessa sivuosassa. Pala palalta olemme koonneet maailmalta niitä palikoita, joista lopulta rakentuu meidän elämämme. Onnellisempi ja harmonisempi elämä.

Olemme kaikki osa laajaa kokonaisuutta. Siinä kokonaisuudessa olisi kyettävä elämään toiset huomioon ottaen. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että sen tekee itsensä kustannuksella, uhrautuen ja oman hyvinvointinsa ja onnensa unohtaen. Hylkäämällä totutut kaavat ja unohtamalla turhat odotukset ja vaatimukset, löysimme kuluneen vuoden aikana uuden ekologisemman, rauhallisemman ja onnellisemman tavan elää ja olla osa laajempaa kokonaisuutta. Yksin ei ehkä voi parantaa koko maailmaa, mutta jostain on aloitettava. Jos jokainen tekee osansa, saa yllättävän paljon aikaan. Pienilläkin valinnoilla ja omalla esimerkillä voi ajan mittaan olla suuria vaikutuksia.

Nyt kokemuksia ja yllätyksiä täynnä olleen vuoden jälkeen on aika miettiä jatkoa. Juhan vuorotteluvapaa lähestyy uhkaavasti loppuaan, mutta meidän tarinaamme mahtuu vielä monta pitkää lukua ja lukemattomia unohtumattomia seikkailuja.  

Ja että mitäkö teemme jatkossa? En tiedä. Monen tutun ja tuntemattoman kannustuksesta ja toiveesta innostuneena varmasti ainakin kirjoitamme, joko omaksi iloksemme tai julkaistavaksi, talteen tarinamme siitä, miten murtauduimme ulos häkistämme ja löysimme sen ulkopuolelta aidomman ja onnellisemman Elämän. Ehkä asetumme hetkeksi johonkin, rakennamme oman ”mikä-mikä-maamme”, kasvatamme itse ruokamme ja poimimme tuoreet hedelmät aamiaispöytään suoraan omasta hedelmätarhasta. Nautimme rauhasta ja toisistamme. Tai sitten pakkaamme jälleen kerran pienet reppumme ja jatkamme matkaa kohti uusia, vielä tuntemattomia mantereita ja seikkailuja. 

Niin tai näin. Varmasti elämä tuo yhä uusia seikkailuja tullessaan. Aina on uutta opittavaa, uutta nähtävää ja koettavaa. Silloin on vaan uskallettava taas tarttua tilaisuuteen ja antaa ennakkoluulottomasti hymy huulilla uusien tuulien viedä virran pyörteisiin. 

Tässä vaiheessa haluamme kuitenkin kiittää kaikkia teitä, jotka olette olleet mukana matkallamme lukemalla blogia, kommentoimalla, lähettämällä sähköpostia ja viestejä. Kiinnostus on ollut yllättävää, mutta ennen kaikkea kannustavaa. Kaikki viestit, myös ne, joihin emme ole ehtineet vastata, on varmasti luettu moneen kertaan ilolla ja mielenkiinnolla.

Uuden yhteisen kirjoitusprojektimme vaatiessa yhä enemmän paneutumistamme, pääsemme valitettavasti päivittämään blogia yhä harvemmin. Blogi jää kuitenkin elämään ja odottamaan jatkoa. Luemme yhä säännöllisesti sähköpostit ja kommentit ja mahdollisuuksien mukaan vastaamme viesteihin. Toisinaan päivitämme kuulumisia ja informoimme kirjoitusprojektin etenemisestä. 

Toivotamme vielä kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille, ihanan lämmintä ja aurinkoista kesää!

Kauneutta voi löytää yllättävistäkin paikoista

Isän ja pojan iloisia yhteisiä hetkiä

On aika nauttia pienistä asioista - yhdessä

Ystävyys ei katso kokoa, sukupuolta, ulkonäköä eikä ikää.
Se ei vaadi edes yhteistä kieltä.
Pelkkä hymy riittää.

Onnea on oma veli. Ja oma sisko.

Rakkaus on ilmaista eikä hellyys maksa mitään.

Aito onni löytyy läheltä, se ei vaadi suuria sanoja eikä tekoja. 

"Only after the last tree has been cut down, 
only after the last river has been poisoned, 
only after the last fish has been caught, 
only then will man realize he cannot eat money."
-Cree Indian prophecy-