lauantai 17. toukokuuta 2014

Liput taskussa

Näin tässä siis taas kävi... Lentoliput taskussa (kuvannollisesti ainakin) ja menomono potkii jo vauhtiin. Päätin nimittäin äitienpäivänä ostaa syksyksi lentoliput takaisin Bangkokiin. Sinne oli halvimmat lennot ja Bangkokista on mielettömän helppo jatkaa reissua mihin päin maailmaan vaan (paitsi nyt ehkä Etelä-Amerikkaan tai jotain..). Se on jonkinlainen kaukoidän risteyskohta, josta pääsee jokaiseen ilmansuuntaan kohtuullisen edullisesti, matkusti sitten lentäen, junalla, bussilla ja varmaan meritsekin (tosta viimeisestä vaihtoehdosta en kyllä o ihan varma, pitää tutkia asiaa joskus tarkemmin).

Halvoissa, erityisesti superhalvoissa, lennoissa on omat haittapuolensa, jos haluaa olla oikein kriittinen. Mulla ja lapsilla on yksi välilasku, yöpyminen, kentän vaihto ja reissu kestää pari vuorokautta yhteensä. Juha lentää suoraan töistä, kahdella välilaskulla, mutta lento kestää vaan vuorokauden. Ja sama rumba toisinpäin paluulennolla: yöpyminen ja kentän vaihto, ja Juha lentää suoraan takaisin töihin. Tosin henkilökohtaisesti lennän mielummin pari lyhyttä kuin yhden pitkän lennon, niin pääsee välillä liikuttelemaan jalkoja muutenkin kuin kävelemällä edestakaisin koneen käytävällä tai heiluttelemalla varpaita.

Yöpyminen kentällä muksujen kanssa toki vähän mietityttää, ei niinkään sen itse yöpymisen vuoksi, vaan sen takia, ettei kyseessä ole mikään supersiisti Amsterdamin Schiphol. Schipholissa on yöpyjille varattu hienot makuuasentoon menevät tuolit rauhallisessa nurkkauksessa, mutta nyt ei sellaisia ole tiedossa. Viimeksi jouduin kyseisellä kentällä yöpymään kovalla penkillä asunnottomien kanssa sikin sokin sulassa sovussa, ja parin tunnin välein vartija kävi kierroksellaan herättelemässä nukkujat ja kyselemässä lippuja jatkolennolle. Ilman lippua olevat yöpyjät ohjattiin ulos siitäkin huolimatta, että he tulivat takaisin heti, kun vartija hävisi näkyvistä. Ne asunnottomat ei häirinneet ollenkaan, mutta se herätys ja lipun kaivaminen esiin parin tunnin välein vähän nyppi. Luulisi muutaman kerran jälkeen, että vartija jo muistaisi, mutta ei... Eli tiedossa ei ole mikään luxusyö, todellakaan. Ja oman hauskuutensa tuo aamuinen kentän vaihto väsyneiden lasten kanssa huonosti nukutun yön jälkeen. Pitää varmaan pakata mukaan pari banaania, ylimääräinen annos huumoria ja pari hyvää satukirjaa. 

Bangkok on risteyskohta meillekin, eli tällä kertaa ajateltiin turistirantojen sijasta jatkaa turistimassoille tuntemattomamman Isaanin kautta Laosin suuntaan. Sieltä sitten eteenpäin, ties minne tie vie. Naapurissa on Burma, Vietnam, Kambodza ja Kiina, mutta veikkaisin Kiinan rajan olevan suljettu. Itsekseni olin haaveillut hipsiväni rajan yli aina Tiibetiin saakka, mutta viisaammat valaisivat, että Tiibetiin on viisaampaa yrittää Nepalin kautta. Ehkä Tiibetin seikkailu jää siis hautomaan seuraavaan kertaan...